keskiviikko, 10. syyskuu 2014

Lähes yksi vuotias

Kesä tuli ja meni, ja meillä vietetään pian pojan yksivuotissynttäreitä. Tämä viikko meneekin leipoessa ja siivotessa. Tosin kerkesin tehdä tänään yhdet verhot purjerenkailla. Yllättävän nopeesti sellasetkin tekee pojan päikkäreitten aikaan, kun pistää töpinäksi. Ja ikkunatkin kerkesin ulkoapäin pestä. Oli pakko, ne oli niin likaset!

Niin, mitäs se meidän poitsu osaakaan! Imetys loppui tosi helposti 10kk kohdalla. Juhannuksen jälkeen tuttipullo vaan alkoi maistua ja korvike myös. Mitään ihmekikkoja ei sen enempiä kokeiltu. Joku takapakki siihen tuli, mutta se meni nopeasti ohi. Imetys väheni ja väheni. Tärkein oli aamuimetys, ja sekin jäi aika pian pois. Haikeatahan se oli, mutta jollain tavalla hyvin helpottavaa. Pääsin ite paremmin pois kotoa, eikä tarvinu aina tuijottaa kelloa. Jossain vaiheessa tarvii alkaa miettimään, miten tuttipullosta pääsee eroon. Tärkeetä se on pojalle ainakin nukkumaanmennessä. Täytyy selailla vanhoja muistiinpanoja, miten tytön kanssa meni.

Poika oppi kävelemään pari-kolme viikkoa sitten. Kävely on jo nyt uskomattoman sujuvaa Kengät jalassa nurmikolla meno on vielä vähän vaikeeta, mutta muute sujuu hienosti. Poika on uskomattoman kiinnostunut jalkapallosta ja osaa potkia sitä jo hienosti! Tuleva jalkkispelaaja..? Jos isiltä kysytään, niin joo ;). Muutamia sanojakin tulee, mm. äittä, anna, ota. Jos kysyy "mitä lehmä sanoo", niin vastaus on mmmm. Poika ymmärtää tosi paljon puhetta. Jos kysyy mennäänkö syömään tai kylpyyn, niin poika lähtee jo menemään oikeaan suuntaan. Lisäksi se osaa näyttää missä on korvat, napa, kieli ja nenä. Päikkäreitä poika nukkuu kahdet, eikä tällä hetkellä näytä siltä, että yksiin voitais millään siirtyä. Hyvä näin, ompahan ainakin omaa aikaa ihan pikkasen enemmän.

Nyt on pakko lähteä nukkumaan.. Pikapäivitys pitkästä aikaa!

tiistai, 17. kesäkuu 2014

Herra 9kk

Tänään vietän viimeistä äippälomapäivää ehkä koskaan! Ei pitäisi sanoa ettei koskaan, mutta ehkä se on tässä kohtaan aika realistinen toteamus. Olispa aika hurjaa, jos nyt pitäis mennä töihin! Vaikka jossain vaiheessa melkin meinasin mennäkin. Kyllä tämä kotonaolo vaan on mun juttu, vaikka välillä onkin vähän rankkoja päiviä. Päivät tuntuu rankoilta siinä mielessä, että meikäläinen painelee menemään kun robotti. Koko ajan on monta asiaa kesken, ja tuntuu, ettei mitään saa valmiiksi. Pyykit odottaa koneessa, imuri on keskellä lattiaa, tiskit altaassa, lapset huutaa ruokaa, on uniaika, ja äitilläkin kauhee nälkä. Onneksi pääsääntöisesti paletti pysyy kasassa ja nautin olosta. Kertaakaan ei kyllä ole tuntunut siltä, että nyt riittää. Haluaisin oikeasti, että tämä jatkuisi pitkään! Tammikuussa se arki kuitenkin näyttäisi alkavan, mikäli saadaan hoitopaikka. Tuntuu hassulta ajatella, että Tyttö lähti kävelemään yks kaks, kun oli 9kk ja 1vko ikäinen. Niin pienenä! Poika oppi viikko siten konttaamaan oikein kunnolla, ja se onkin nyt pääasiallinen liikkumismuoto. Luulin jo, että konttaamien jäis kokonaan välistä. Istumaan Poika ei vielä osaa mennä, enkä oo sitä oikein istuttanukaan. Polvi-istunnassa Poika sen sijaan on paljon, minkä vuoksi istumaan ei ehkä ole kiire. Seisominen on jo ihan tuttua puuhaa ja aika varmaakin, sanoisin. Niin varmaa, että se voi seisoa yhdellä kädellä. Tukea vasten tulee jo monia askelia, sohvaa ja tv-tasoa vasten se menee tosta noin vaan. Päikkäreissä ollaan ilmeisesti siirtymässä kolmista päikkäreistä kaksiin. Nukahtaminen on ollu muutaman päivän ajan jotenkin työlästä päivisin, ja huomattiin, että kahdet päikkärit saattais riittää. Vaunuihin se ei nukahtanut millään, huusi vaan ja kääntyili koko ajan mahalleen. Yöt on taas menny kahdella syötöllä. Herätykset on siinä kahden ja neljän aikaa. Luulen, että Poika jostain syystä havahtuu ja yrittää nousta ylös, mikä sitten vaikettaa nukahtamista. En oo kuitenkaan jaksanu alkaa hyssytteleen pidempään, kun se ääni tosiaan voimistuu niin vaativaksi, että rinnalle on päästävä. Nokkamukikin on alkanut kelpaamaan. Mies sai Pojan juomaan jopa huikeat 60ml. Ne kerrat voi kuitenkin laskea yhdellä kädellä, hui. Mun tarjoamana ei mee juuri mitään.

Olisin edelleen valmis lopettamaan imetyksen, mutta tuntuu, ettei mulla oo tarpeeksi rohkeutta lopettamiseen. Se on Pojalle jotenkin nin tärkeä juttu. Tuntuu, että mun pitäis häipyä jonnekin muutamaksi viikoksi, niin pullo kelpais varmaan oikein hyvin. Kertalaakista- meininki olis tässä tapauksessa varmaan se paras, mutta vaatis mieheltä paljon. Sen täytyis hoitaa kaikki nukkumaanlaitot, koska silloin Poika on tottunut saamaan rintamaitoa. Samoin yöheräämiset. Miehellä alkaa parin viikon päästä loma, mutta me ollaan koko ajan menossa tai meillä on vieraita. Mua ei innosta alkaa pitämään mitään unikoulua tai rinnasta vierotusta missään hotellihuoneessa tai mummolassa. Siihen mölinään kun herää varmaan ihan kaikki. Annetaan ehkä vielä ajan kulua, Poika on varmaan taas valmiimpi irrottautumaan. Onko jollakin oikeasti jotain kullanarvosia vinkkejä? Nyt tuntuu, että mun osuus imetyksen osalta on hoidettu. Yhdeksänkuukautta (ainakn), ei huono :)

Uusia taitoja pieni mies on oppinu. Se osaa tanssia hienosti musiikin tahdissa, osaa uusia ääntelyjä, matkii ilmeitä kuin apina, tietää missä lamput sijaitsee. Mahtava taitoja! <3 Hampaita löytyy 8 kpl. Hammashoitajalla käytiin valistuksessa, kaikki asiat olikin ihan tuttuja. Harjaa hampaat kahdesti päivässä pienellä tahnan sipaisulla, vältä streptococcus mutans bakteerin siirto lapsen suuhun. Samalla lusikalla ei syödä vauvan kanssa jne. Mun mielestä tuo on jo niin tuttu juttu, mutta edelleen sitä näkee, että äidit syö vauvansa tuttia tai lasta syötetään ravintolassa samalla lusikalla, jolla itse syö!!  Isosisko kantaa muuten pikkuveljeä ihan koko ajan. Se on nyt jotenkin niin in-juttu. Eikä pikkuveli laita kyllä ollenkaan pahakseen <3. Millonkohan meillä opitaan kävelemään.. Kuukauden päästä..?

tiistai, 17. kesäkuu 2014

Diagnoosi

Lastenlääkäri soitti tänään koepalavastauksista, ja keliakiahan siellä oli, niinkö oletettiinkin. Ruokavalio pitää muuttaa, mutta mitään paniikkiaikataulua ei sen suhteen ole. Huomenna mennään kauppaan, ja päivitetään kaappi gluteenittomaksi. Tytölle asiasta jo viime viikolla kerrottiin, ja kaupassa ollaan katsottu, mitä sitten saa syödä ja mitä ei. Ostoslistalle tulee mm. erilaisia jauhoja, makaronia, psylliumia, oma margariinirasia ja leivänpaahdin. Ravitsemusterapeutillekin jo soittelin, ja saatiin aika ensi viikolle. Nopeaa toimintaa! Oonkin jo tehny listaa asioista, joita haluan ravitsemusterapeutilta kysyä. Meidän muiden täytyy myös käydä keliakiakokeissa, josko se meillä olis oireettomana. Pojan tosin ei vielä tarvi käydä, vaan vasta vuoden kuluttua, kun on niin pieni vielä. Mitään oireita ei mulla tai miehellä ole, mikä viittais keliakiaan, mutta voishan se selittämätön lapsettomuus selittyä keliakialla..? Yhdellä tutulla otettiin keliakiatestit muutaman lapsettomuusvuoden ja usean keskenmenon jälkeen ja kas, sieltä löytyikin keliakia! Salakavala sairaus! No, onneksi sitä ei ihan jokaisella vastaantulijalla ole, harvinainen kuitenkin loppupeleissä. Edelleen säälittää tuo urhea pikku tyttö ihan hirveesti. Kuinka monta pettymystä ja kyyneltä se joutuukaan vuodattamaan, kun ei saakaan syödä samaa, mitä muut.

Sunnuntaina vietettiin Tytön kans tyttöjenpäivä. Luvattiin sillon sairaalareissusta jotakin palkinnoksi, ja Tyttö halusi mennä elokuviin ja ravintolaan syömään. Extrana päivään oli vielä linja-auto kyyti. Nykyään ei tuu oikeastaan koskaan käytettyä bussia, eikä Tyttö muista, että vauvana matkusti bussilla melkein joka päivä. Mentiin siis bussilla kaupunkiin ja takaisin, eksoottista. Täytyis joskus muistaa, että pienetkin asiat voi olla tosi isoja noin pienelle! Elokuvaksi Tyttö valitsi "Bamse ja rosvokaupunki" ja ravintolaksi pizzerian, eli Rosson. Bamse oli mun lastenelokuvien suosikkilistalla about viimisenä, mutta eipä sen tarvinu mua mielyttääkään. Tyttö sai valita mieleisensä ja äiti esitti iloista kuullessaan valinnan. Elokuva olikin oikeasti tosi hyvä! Oon tykänny Bamsesta lapsena, ja elokuvasta jäi tosi ihana ja lämmin fiilis, tuli jotenkin lapsuus mieleen. Toinen mun suosikki lapsena oli Rasmus Nalle. Samanlainen päivä on luvassa myös iskän kanssa, ja iskä pääsee katsomaan leffaan Mikko Mallikasta. Iskällä onkin vähän haastetta ravintolan kanssa, koska nyt tarvii huomioda se keliakia. Toki monessa ravintolassa saa gluteenittomia annoksia, mutta esim. hampurilaisannos, minkä Tyttö usein valitse, täytyy jättää unholaan.

Nyt on kuitenkin jotenkin helpottunut olo, kun saatiin se diagnoosi, eikä koepaloissa ollut mitään muuta. Keliakian kanssa kuitenkin voi elää suhteellisen normaalia elämää.

lauantai, 31. toukokuu 2014

Herra 8kk

Pojan kanssa käytiin neuvolassa pari viikkoa sitten 8kk tarkastuksessa. Käynti oli lääkärineuvola. Kaikki oli entiseen tyyliin hyvin, eikä saatu mistään moitteita. Pituutta oli kertynyt 70,4cm ja painoa oli  8,2kg. Aika pieni poika meillä. Paino oli humpsahtanu miinuksen puolelle, mutta pituus menee omalla miinuskäyrällään. Liikkumaan ollaan lähdetty ihan todenteolla. Poika ryömii eteenpäin ihan hirmuista vauhtia. Konttausasento on taas löytyny, ja muutamia pieniä askeleita se on konttaamalla ottanu. Poika osaa nousta tukea vasten seisomaan, ja se osaa kiivetä ne meidän pari porrasaskelta, mitä menee tässä keskellä taloa. Muutaman askeleen se ottaa tukea vasten, mutta onhan se askeleet vielä kovin huteria. Ja varsinkin, kun toinen haluais välillä irrottaa otteen.. Vappupallot roikkuu edelleen katossa, ja Poika osaa katsellaan etsiä pallot, jos kysytään "missä xxx ilmapallot on"? Viime viikolla uusina taitoina tuli vilkutus ja taputtaminen. Taputtaminen tosin taitaa olla muutaman viikon vanha taito. Yöt alkoi sujumaan erinomaisesti sen jälkeen, kun siirrettiin se omaan huoneeseen nukkumaan kaksi viikkoa sitten. Yöherätyksiä on kerran, ja sekin aamuviiden nurkilla. Luxusta! Nyt tietenkin on päällä vuosisadan flunssa ja alhaalle tulee seitsemäs hammas. Ne on nyt valvottanut viimeiset kolme yötä, vaikka viime yö meni jo vähän paremmin. Imetyskerrat on vähentyyt ja haluaisin kyllä lopettaa koko touhun. Kertalaakista se kävis näppärämmin, mutta onko musta siihen. Toissa yönä Poitsun nenä oli niin kertakaikkisen tukossa, että imetyksestä ei tullut yhtään mitään. Lämmitin korviketta, ja annoin istuvassa asennossa pullosta. Sitä meni 30ml, jee! Tänään pullosta meni taas 30ml. Eiköhän se tästä! Nyt tuntuu, että se on jotenkin hoksannut homman jujun. Mä olisin niin valmis luopuman imetyksestä. Oon kuitenkin melkein 9kk imettänyt, ja mun mielestä se on oikein riittävä aika. Ruoat teen edelleen ite, ja aika karkea ruoka uppoaa. Onhan niitä hampaitakin siellä suussa hienontamassa isoimmat palat. Varsinaista vierastamista ei ole, mutta äiti on aika huippu juttu silloin kun se on paikalla. Päikäreitä menee kolmet tai neljät päivässä. Yhdet pitemmät ja muutaman lyhyemmät. Yöunet kestää noin klo 20.30- 7.30.  Tällä hetkellä elämä tuntuu työntäyteiseltä, mutta siedettävältä ja mukavalta.

lauantai, 31. toukokuu 2014

Keliakia

Keliakiatutkimukset eteni siihen pisteeseen, että eilen oltiin Tyksissä gatstroskopiassa. Sairaala sääti aikaa muutaman kerran, onneksi aikaisemmaksi. Pieni pelko oli koko ajan, että Tyttö onnistuu saamaan jonku kesäflunssan, ja aikaa joudutaan taas muuttamaan. Poitsu nimittäin on nyt vuosisadan flunssassa, ihan järkyttävä flunssa. Lämpöäkin tietysti on. Eilen tosiaan vietettiin puoli päivää sairaalassa, ja kaikki meni oikein hyvin. Sanottin Tytölle sairaalakeikasta alkavalla viikolla. Kerroin, että mennään mahakipujen vuoksi tutkimukseen, ja lääkäri kuvaa mahaa tarkemmin. Ja kuvauksen aikana saa nukkua unikaverin kanssa.  Tyttö ei kauheesti esittäny asiasta lisäkysymyksiä, eikä oikein noteerannut asiaa mitenkään, joten en viittiny asiasta enempää tiedottaa. Sen verran se kommentoi, että "mää en tuu sinne, sää saat mennä yksin". Ravinnottaolo ei myöskään ollu ongelma, koska Tyttö ei oo aamupalaihmisiä ollenkaan. Lähdettiin sairaalaan mukaan molemmat, äiti ja iskä. Mun vanhemmat jäi kotiin hoitamaan flunssaista Poitsua. Sairaalassa leikittiin aluksi aulassa, mutta pian päästiin huoneeseen, joka oli sisustettu oikein lapsiystävällisesti. Molempiin kämmenselkiin laitettiin puudutussalvat ja Tyttö sai vaihtaa sairaalakamppeet päälle. Tyttö oli tästä kaikesta koko ajan ihan innoissaan :) Päästiin molemmat saattamaan Tyttöä leikkuriin.  Toimenpidehuoneeseen sai tulla vaan yksi vanhempi, ja Tyttö valitsi iskän. Ehkä parempi niin, koska mua olis kuitenkin alkanut itkettään, kun Tyttö nukahti. Minä odottelin osastolla, ja mies palasikin osastolle muutaman minuutin kuluttua. Käytiin kanttiinissa aamukahveella ja samalla soittelin kotiin, miten mummulla ja vaarilla meni poitsun kanssa. Hyvin meni, vaikka aika reppanahan se oli nuhaisena. Parinkymmenen minuutin kuluttua osastolta soitettiin, että toimenpide on ohi, ja saadaan mennä heräämöön Tytön viereen. Tällä kertaa minä menin vierelle ja tunnin ajan odottelin heräämistä. Sen jälkeen sain alkaa silittelemään poskea. Tyttö oli oikein pirteä ja hyvävointinen, pienessä pöhnässä kylläkin ja suu kävi kun papupadalla. Mitä se tekee normaalistikin :). Osastolla vointi oli hyvä, ja muutaman tunnin päästä saatiin lähteä kotiin. Lääkäri kävi meidän kanssa vielä juttelemassa ja se sanoi, että suoli oli ihan sileä, ja näkymät oli tyypillisiä keliakialle. Odotellaan vielä kuitenkin koepalavastaukset, joista lääkäri soittaa juhannusviikolla. Nyt jatketaan ihan normaalia elämää, mutta kehotti tutkailemaan Keliakialiiton sivuja ja vähän ruokia sillä silmällä. Kun keliakia diagnosoidaan, niin saadaan tietysti lähete ravitsemusterapeutille. Meidät muut on syytä tutkia kans, koska keliakialla on tapana periytyä ja voi olla oireeton. En siis epäile, että se olisi Tytöltä meille periytynyt, vaan meiltä Tytölle. ;) Täytyy hankkiutua kokeisiin juhannuksen jälkeen, kunhan saadaan viralliset tulokset. Ollaan tässä kahden vaiheilla miehen kanssa, että kertoako jo nyt varovaisesti, että ruokavalio tulee muuttumaan. Vai odotellaan ne tulokset, ja kerrotaan sitten. Onneksi lähisuvussa on ruokarajoituksia, jote käsitteenä esim. allergia on tuttu. Kaikkea ei voi/saa syödä.

Sairaalareissu meni siis oikein hyvin, ja Tytölle jäi positiivinen mieli. Se oli sanonut illalla nukkumaanmennessä iskällekin, että sairaalassa oli kivaa. Meidän uskomattoman reipas pikku prinsessa <3. Aina niin touhua täynnä ja innokas näkemään kaikkea uutta.