KP 18

Niin, elikkäs nyt on siis ollut rakkauden täyteinen viikonloppu. Minulle iski kauhea epävarmuus noista ovistesteistä. Tuli sellainen olo, että entä jos olenkin tulkinnut viivat väärin, eikä minulla olekaan ovulaatiota. Entä jos en edes ovuloi..? Kun se testiviiva ei ollut ainakaan vahvempi, ku se toinen viiva, minkä kuuluukin tulla siihen. Mutta sehän kai riittää että viiva on samanvahvuinen (tai vahvempi). Noh, lauantaina ja sunnuntaina harrastimme rakkautta, ja toivottavasti siemenet ovat itämässä. Noh, ei kyllä haittaa vaikkei ovista oiskaan, koska ei "rakkaus" koskaan turhaa oo!

Mieheni ei ole ottanut asiasta (lapsenteosta) mitään stressiä, ja hän on yrittänyt vähän "rauhoitella" minun innostusta, ja hetkittäistä stressaamista. On se vaan jännä juttu, että vaikka en kauheasti ääneen mainosta, millon on ovulaatiopäivät, niin mieheni aina jotenkin aavistaa ja kysyy, että "eikös nyt ole ne päivät". Nytkin "harrastelun" jälkeen mieheni oli ehdottomasti sitä mieltä, että jalat kohti kattoa. Ja eihän siinä auttanut kun nostaa jalat ylös. Ja jos vielä maninitsen, niin se orgasmihan on siinä vaiheessa myös tärkeä, koska jos kohtu supistelee, niin siittiöt uivat sinne  varmemmin... Sitäkin täytyi sitten kokeilla ;) Mä en siis kauheesti usko tollasiin temppuihin, mutta kai niitä nyt täytyy kokeilla. Onhan tässä jo kohta menty vuosi ilman, että temppuja ois kokeiltu. Greippimehua oon kylläkin sillon tällöin juonu, ja vitamiinit otan päivittäin. Ehkä mieskin alkaa pikkuhiljaa stressaamaan tavallaan, kun vauvaa ei kuulu eikä näy.

Viikonloppu oli muutenkin ihan kiva. Miestä ei kyllä kauheesti näkyny, koska hän oli yöt töissä, ja päivät nukkui. Olin lauantaina kaverin kanssa pitkästä aikaa leffassa. Oli ihana rakkauselokuva. Elokuva aikana tuli ihan kauhee ikävä miestä! Jonkun verran tuli myös urheiltua vkl aikana, ja kunnolla tulikin. Vedin itseni ihan piippuun. Hiki lensi ja lihakset huusi armoa! Ihanaa!! Mitään hyödyllistä en kylläkään tehny. En edes siivonnut. Tänään kylläkin vaihdoin lakanat ja pesin koneellisen pyykkiä. Mutta ei enempiä.

Ai niin. Laihdutusurakka sai uutta puhtia perjantaina, kun kokeilin viime kesäisiä vaatteita, niin ne oli kuin makkarankuoret! Hemmetti että tulin vihakseksi! Miten oikeesti joku 3-4kg voi vaikuttaa niin paljon?? Kyllä mä ne päälle sain ja napitkin kiinni, muttei niihin jääny enää sellasta löysää ja väljää liikkuvuutta. Tuntuu, että mun kroppa on ihan erimallinen. Lantio ja reidet on paljon leveemmät. Luulis, että muutama kilo tälläsessa 169cm vartalossa ei näy, mut kai sitten.. Karkkipäivästä kyllä pidin kiinni. Mulla sellanen ei toimi, että herkut kielletään kokonaan. Mutta ehkä noi mun urheilut tasottaa tota mässäilyä. Vaikkei mun mässäily todellakaan oo mitään ihan älytöntä. Viikolla vedetään tiukempaa linjaa. Kumpa saisin edes sen muutaman kilon pois. Minkähänlainen elefantti musta sitte tulee, kun oon raskaana?! Miten saan sitte pidettyä herkut pois lähettyviltä. Ja en siis aio millekään laihdutuskuurille raskausaikana, mutten haluais lihoakaan ihan hurjasti, koska tiedän, etten saa niitä sitten koskaan pois. Se on sitten sen ajan murhe. Kunhan ny ensiks tulis raskaaks, niin sitten vois murehtia niitä kiloja.

Jep, huomenna olis taas työpäivä. EVVK. Mutta ei kai siinä muu auta. Uusi viikko ja uudet kujeet. Viikko sisältää ainakin urheilua.