No niin, elämä jatkuu taas uuden kierron kujeilla. Menkat sitte alko sillon lauantaina, ja todella minimaaliset kyllä oli! Olisin pärjänny varmaan pikkuhousunsuojalla koko menkka-ajan, mut ekana päivänä ja yönä oli oikein side, jos tavaraa tuleekin enemmän. Hiukan oli taas kipeet menkat, ja kipua kesti yllättävän monta päivää. Olisinko kolmena päivänä joutunu ottaan särkylääkettä. Mutta ei ollu mitään maailmanlopun menkkakipuja. Ja sit oli kauheen turvonnu olo koko ajan, ja sellanen levoton olo. Mahassa tuntu sellasta outoo kipua, sellasta kun on ovulaation aikaan, kun munasarjat on ihan "täynnä".  Clomifenit alotin keskiviikkona ja sunnuntaina otan vimpan. Ostin myös b-vitamiinitabletteja. Sehän on sellanen "hermo- ja soluvitamiini". Kokeillaan nyt taas niitäkin, jos vaikka ehkä joskus auttais.. Luin jostain keskustelupalstalta, että jollekin lääkäri oli suositellu b-vitamiinia lapsettomuushoitojen aikana. Tiiä sitte... Ei kai niistä haittaakaan ole, ja kaikki sallitut keinot otetaan käyttöön! Ja hyviä vinkkejä kans otetaan vastaaan! En mä jaksa kuitenkaan enää mitään greippimehuja alkaa litkimään, vaikka hyvää mehua onkin! Kun sitäkin on kokeiltu, eikä tehonnu. Mutta sitä etikkaa en kyllä ala juomaan! Hyi hitto! Oon joskus sitä juonu laihdutustarkoituksessa, ja oli kyllä ihan kamalaa..

Mä päätin muuten, että tässä kierrossa en testaile ovulaatiota. En jaksa. Ei huvita. Ei siitä kuitenkaan oo mitään apua. Ja tän clomi kuurin jälkeen mulle jää 5 clomia, ja sit pitäis hakee taas uusi loota apteekista, kun tarvin sen 10kpl/kierto. Niin, niin päätin, etten hae enää niitä lisää. Syön ne 5, eli mennään yksinkertaisella annoksella. Sanokoon kuka mitä lystää. Tai siis ei kukaan varmaan siitä sano mitään, kun en kerro. Ei siitä mitään haittaakaan ole. Ja sinä päivänä kun mun menkat alkaa joulukuussa, niin soitan sillä sekunnilla sille gynekologille, ja varaan ajan. Saa laittaa lähetteen eteenpäin hoitoihin. Oon niin kyllästynyt tähän odottamiseen!! Kuultiin taas muuten uus raskausuutinen.. Ja kuten arvata saattaa, fiilikset ei ollu kovin korkeella. Tällä kertaa kyseessä on miehen veli, ja hänen vaimonsa. Heille syntyy toukokuussa vauva. Ei sen näin pitäny mennä! Meidän kuului olla ensin! Mieheni oli hiukan udellu heiltä, että tuliko tää yllättäen tms. niin veli oli sanonu, että ei kauheen helpolla, mutta ei niin kauan, että ois jotain tutkimuksia aloteltu. Ei ollu kuulemma sit halunu puhua asiasta enempää. Eli päädyttiin sellasiin johtopäätöksiin, että ehkä ne on yrittäny puolen vuoden ja vuoden välillä. Oon mä sieltä suunnalta tollasia uutisia osannu odottaakin, kun ne on pitkään ollu yhdessä, ja ovat naimisissakin. Mutta oli se taas vaan aika murskatuomio! Sunnuntai meni pillittäessä, ja käytiin sit miehen kans ulkona kävelyllä. Raitis ilma teki hyvää. Ja saatiin puhua asiasta. Miehen mielestä minä en puhu tarpeeksi asiasta, joka ahdistaa mua. Hän siis pelkää, että mietin asioita liikaa itsekseni, enkä kerro oikeesti, kuinka pahalta tuntuu. Ehkä se on niinkin. Tää blogi on tietty aika hyvä keino purkaa sisintään. Ja toki mieheni kanssa puhutaan tästä usein. Mutta mulla on välillä sellanen olo, etten halua puhua tästä koko ajan, enkä halua koko ajan olla niin toivoton asian suhteen. Mieheni on vielä niin toiveikas! Hän on niin kertakaikkisen ihana mies! Mä kyllä oon melkein menettäny toivoni, vaikka läheskään kaikkia keinoja ei oo käytetty. En tiä tullaanko mulle tekeen sitä aukiolotutkimusta joskus, kun ei oo mitään tulehduksia ollu koskaan. Mutta mietin, että se hyödyttää kai monia. Kun rassataan röörit auki. Mutta se tutkimus kyllä pelottaakin, nyt jo! Vaikkei edes kukaan oo sanonu, että sellanen tulee. Oon vaan lukenu juttuja.. Eilen alotettiin taas lapsenteko. Ja sitä jatketaan nyt ahkeraan seuraavat pari viikkoa. Toivotaan, että hiivat pysyy pois (kop kop, koputan puuta).

Tänään saadaan vieraita. Miehen vanhemmat, ja mummo, sekä kummilapsi vanhempineen/perheineen tulee kylään. Oon leiponu muutaman kakun ja muffinsejä tällä viikolla. Ja tänään paistan vielä muutamat pasteijat. Musta on kiva leipoo, mutta aika harvoin tulee leivottua. Tai siis kun en viitti leipoo, kun syön kuitenkin ite ne kaikki. Tällästä tällä kertaa. Aurinkokin paistaa aika ihanasti. Nyt ois kiva mennä kävelemään raikkaaseen syysaamuun.. Mutten taida jaksaa ;) Koopee 8.