Nyt masentaa ja ahdistaa niin paljon että! Ei voi edes sanoin kuvailla! Hyvä ystäväni oli kylässä, ja kertoi, että heille tulee kesävauva. He jättivät ehkäisyn elokuussa pois, ja nyt on tilanne tämä. Taisin kertoa aikaisemmin jo tästä ystävästä. Olen tietty tavattoman iloinen ja onnellinen heidän puolestaan, mutta nyt tuntuu niin pahalta. Sanoinkin tälle ystävälle, että tieto kyllä kirpas ja lujaa, mutta olen kuitenkin tosi onnellinen. Ja niin olenkin. Ei se meiltä oo pois, jo ne raskautuu heti. Tämä raskaus on siis ihan alussa. Viikkoja joku 4+.

Tuntuu, että mä oon näitten tunteitteni kans nyt niin yksin! Mieskin on töissä, niin ei voi hänelle purkaa mieltä. Rinnassa on ihan sellainen ahdistava möykky. Tuntuu, että mä tekisin nyt ihan mitä vaan, että voisin myös ite tulla raskaaks ja saada sen ikioman lapsen. Kuulostaa varmaan tosi fanaattiselta, mut nyt kyllä vaan on niin paha olo.. Laitoin toiselle hyvälle ystävälle textarin, jossa kerroin tämän asian. He eivät siis tunne toisiaan millään tavalla, siks uskalsin juoruta. Ystävältäni tuli viesti takas, että voimia ja haleja jne, lyhyt viesti. Varmaan tarkoitti hyvää, mutta tuli sellanen olo, että viesti oli vaan nopsaan kirjotettu lasten iltapuuhien keskellä.. Puhuin tämän ystävän kanssa, joka kertoi raskaudesta, niin meidän lapsettomuudesta. Jotenkin hän ei voi edes pienemmissä kuvitelmissa ymmärtää miltä musta tuntuu. Ei varmaan voi, mutta hän jotenkin heitti kaikki huumorin puolelle. Ärsytti. Hän on tietty nyt niin onnellinen, ettei jaksa muitten suruja kantaa. Mutta sitte taas toisaalta haluan heti mennä ostamaan maanantaina sille tulevalle muksulle jotain kivaa. Jotain pientä, jolla huomion raskaaksitulon. Ääh, vaikee pukee tää paha olo sanoiksi, mutta oli ihan pakko tulla kirjottamaan tää paha olo ulos.

Kunpa ne mun menkat ei alkais ens viikolla, vaan testiin pärähtäis onnellinen +.... Voih..