Nyt on taas niin lapseton olo että! Oon usein lukenu muiden lapsettomien juttuja siitä, kuinka tuntee ittensä ulkopuoliseksi "lapsellisten" joukossa. Ja nyt oon alkanu tunteen melkolailla itteni ulkopuoliseksi. Tämä hyvä ystäväni, joka on raskaana aika alussa, niin ei kyllä halua keskustella mitään meidän projektista. Hän on kyllä luonteeltaankin sellainen, ettei halua tuppautua arkoihin asioihin, ja ehkä odottaa, että se toinen tekee alotteen jutusta. Noh, nyt olin hänen luonaan kylässä tossa viikolla, ja kun puhuttiin jotain hänen raskaudestaan, niin jotenkin sivulauseessa mainitsin meidän lapsettomuudesta. Hänen ainut kommentti oli siihen, että " älä ajattele asiaa, niin kyllä se teillekin kolahtaa".. tms.. Vittu! No en sitte perkele ajattele asiaa enää, niin josko se auttais. Kiitos vinkistä, en olekaan ite tullu ajatelleeks asiaa tolta kantilta!!! Pe#%¤le!! Se meni jotenkin punakseks ja vaikeeks kommentin jälkeen. Sanoin sille, että tässä ei varmaan enää ajattelut taida auttaa. Voi tietty olla, että hänen on vaikee puhua asiasta, koska heillä kaikki kävi niin nopeesti. Mutta vähän jotain muutakin kommenttia kyllä kaipaisin. Tämän ysävän kanssa on tosi vaikee puhua mistään henkevistä asioista. Hän kyllä puhuu mulle henkeviä, ja en koe niissä mitään ongelmaa, mutta ite en oikein osaa. Tuntuu, että en saa häneltä sellasta tukea, mitä ehkä kaipaisin, kun avautuu jollekin jostain henkilökohtaisesta. Ja sitte toinen juttu oli, kun juttelin yhden toisen ystävän kanssa mesessä yks päivä. Hän on siis tosi tosi best friend mulle, ja voin kertoo hänelle aivan kaikki asiat. Siis ihan kaikki, ja tiedän että hän on hengessä mukana, eikä koskaan syyllistä tai tuomitse minua mistään. Noh, heillä siis on 2 ihanaa tervettä tyttöä. Ja mua on alkanu ahistaan, kun niillä on nykyään niiin kiireinen lapsiperheen arki. Tuntuu, että en oikein enää mahdu heidän elämään. He siis asuvat toisella paikkakunnalla, siellä kaukana koto-puolessani. Joten aina kun menen "kotiin", niin käyn kyllä heitä moikkaamassa. Mutta nykyään emme mesetä juuri koskaan, tai jos mesetämme, niin hänellä on aina kauheen kiire lopettaa, ja yleensä hän vaan valittaa kuinka väsynyt on. Tai lähinnä sitä, kuinka kiire hänellä on, ja omaa aikaa ei oo yhtään. Tietenkään en oleta, että mesettäisimme tuntitolkulla, niinkö sillon joskus. Tilanne on nyt muuttunut, koska hänellä on lapsia. Mutta jotenkin ärsyttää kuunnella sitä ainaista valitusta! Ja hänestä on tullu kauhee stressaaja. Ennen hän oli tosi lunkisti, eikä stressannu juuri mistään. Viime mese keskustelun jälkeen mulle jäi hiukan paskanmaku suuhun. Ja niin oli jääny hänellekin, koska hän laitto mulle s-postia, jossa pahoitteli sitä, että aina vaan valittaa. Ja sitä, että hänen pitäis olla onnellinen, että hänellä sentään on kaks tervetta tyttöä. That´s right! No okei, ymmärrän häntä. Ja niinhän se menee, että sille sitä valittaa sille, kenestä välittää. Ja hänestä on kauheen vaikee puhua mulle negatiivisesti lapsiperheen kiireisestä arjesta, koska me ollaan tässä tilanteessa. Totta sekin, mutta vastasinkin hänelle, että en todellakaan halua, että meidän välit kärsii tän lapsettomuuden takia. En missään nimessä. Ja sekin vaivaa, kun hän ei oikeestaan koskaan kysy mitä meille kuuluu. Siis sillai oikeesti. Ois kiva kertoo kuulumia muutenkin, eikä vaan lapsettomuushoidoista. En mä nyt joka kerta haluiskaan, että tää meidän projekti ois pääosissa, mutta välillä voi mennä parikin kuukautta (ainakin), ettei hän kysy vauva-asioista mitään. Välillä ois kiva puhua tästä  vauva-asiasta jonkun muun kanssa, siis jonku muun kun oma miehen. Onneks mulla on töissä yks, joka tietää asiasta, ja joka kyseleekin siitä aina sillon tällöin. Se jotenkin helpottaa, kun saa jakaa asiaa toiselle.

Varasin ajan jo gynelle. Sen saa varata nykyään netistä tosi näppärästi. Kattelin niitä aikoja, ja siellä oli aika vähän sellasia aikoja, jotka sopi mulle. Varasin sitte sieltä jo ajan kuukauden päähän. Se aika ois 19.12. Siihen mennessä ois kuukautisten pitäny jo alkaa. Joten jos ne on alkanu, niin aika on hyvä. Ja jos ne ei alakaan (in your dreams..), niin sitte sitä aikaa joutuu ehkä siirtään pikkasen myöhemmäks varhaisultraa varten. Mä oon jotenkin pettyny siihen, että toi gyne ei oo kokeillu mitään muuta hoitoa mulla kun noin Clomit. Kun se aluks puhu siitä irrotuspiikistä, ja sit yhtäkkiä se ei ollukaan hyvä. No, jospa sitte alkais tapahtuun, ku päästään sinne julkiselle. Ite veikkaan, että ne ehkä tekee sen aukiolotutkimuksen eka. Saas nähä kauanko joutuu sinnekin puolelle oottaan, että jotain tapahtuu..

Varattiin muuten matka. Kaikkien mietiskelyjen ja lähesvarmojen kohteiden jälkeen valittiinkin ylläri Hon Kong. Ollaan me sitä kyllä joskus mietitty, mutta nyt oli tarkotus lähtee jonnekin aivan muualle. Jonnekin paratiisipaikkaan löhölomalle. Mutta toi sitte tulikin puskista, ja molemmat innostu ihan hirveesti! Se ois kylläkin vasta keväällä... Miten sitä jaksaa oottaa niin kauan.

Eilen oltiin jouluostoksilla. Löydettiin suurin osa lahjoista, Oli ihanaa käydä jouluostoksilla, kun ei ollu kiire mihinkään, eikä ollu mitään ihan älytöntä tungosta. Käytiin syömässäkin hyvät sapuskat. Mies otti pannupizzan, ja mä otin kanawokin. Oli ihan sairaan hyvää! Illalla sitte katteltiin tv:tä toisiimme käpertyneinä, ja juotiin glögit. Oli ihanaa, ku molemmat oli ihan kylmissään kun tultiin kotiin. Myöhemmin illalla päätettiin ottaa vielä yhdet siiderit ;). Mentiin kyllä aika aikasin nukkumaankin, jo joskus kymmenen jälkeen. Molemmat oli ihan väsyneitä. Mä oon niin ylpeä ittestäni. Oon urheillu tällä viikolla 5 kertaa!! WOW!! Ens viikolla en ihan niin paljoo kerkee, ku viikonlopuks lähetään Tallinnaan. Mutta jos edes sen kolme kertaa sais tsempattua. Tässähän alkaa ihan liha kiinteytyyn jos tää tahti jatkuu :)

Nyt tarttis siivota tää kämppä. En oo varmaan viikkon tehny täällä mitään. Ja sen kyllä huomaa. Muttei millään jaksais...