Viikonloppuna oli yhdet häät, joista selvittiin kunnialla läpi. Ne ei ollu ihan perinteiset häät, vaan hääjuhla. Pari oli siis vihitty aikasemmin, ja noin oli vaan lähinnä bileet. Mukavaa oli, eikä aamulla onneks ollu krapulaa. Mun herkuttomuus lakko meni ihan poskelleen. Ja se oli kyllä tiedossa jo etukäteen, et niin tulee käymään. Söin siellä kakkua, karkkia, sipsejä, ja join tietty paljon alkohoolia, mm. siideriä. Niin, ja koska ne häät oli Helsingissä, niin meno- ja paluumatkalla käytiin sit mäkkärissä. Ja ateria meni molemmilla kerroilla... Kääk! No, nyt taas alko herkuttomuus, ja hyvin jatkuu. Tässä on kyllä aika monta viikonloppua nyt edessä, jolloin on jotain bileitä. Että siinä mielessä valitsin huonon ajankohdan. Mutta viikolla oo tiukkana, niin ei se mua haittaa. Kyllä se tuntuu kropassa, kun ei koko aikaa vedä sokeria nassuun. Ei nimittäin oo läheskään niin turvonnu olo koko aikaa. Paino ei oo tippunu ku ehkä kilon. Mutta pääasia on tää hyvä olo. Ja välillä tulee iltasin sillai oikein kunnolla nälkä. Mietinkin, että kuinka monta näläntunnetta tulee kuitattua jollain sokerilla. Nyt kuule joku 4 -viljan puurokin maistuu tosi hyvältä! Kumpa vaan jaksaisin jatkaa samaa rataa.. vaikkei mitään varsinaista lakkoakaan olis olemassa.

Niin, vauvauutisia siis satelee jälleen. Miehen kaverille (ei niin läheisiä), tulee kans vauva. Ne on vasta ihan äsken tehneet testin, eli ekoja viikkoja mennään. Mä olin niin "ilonen" heidän puolestaan siitäkin syystä, että löydettiin kohtalotoveri. Tää raskaus on siis alkanu IVF:n avustaman.. vai miten sen sanois.. He ovat siis jo 1,5v. käyneet hoidoissa ja toisesta IVF:stä tärppäs. Mä oonkin ajatellu, että niillä vois olla jotain ongelmaa lapsensaannin kans, kun naimisissa nekin on ollu jo melkein 3v. Tai eihän kaikkien tarvi lasta heti häitten jälkeen tehdä, mutta yleensä se vaan menee niin. Nekin oli jo melkein luopunu toivosta, kunnes sitten tärppäs. Tuli taas itellekin sellanen olo, että kyllä mekin vielä onnistutaan! Vaikken todellakaan oo mitenkään vielä lannistunu. Ja yhä vähemmän ja vähemmän asiaa mietin enää. En enää ajattele, että tehdään lasta tms. Tärppipäivät käytetään hyödyks tietenkin. Oltiin muuten petipuuhissa tossa maanantaina, ja kumpaakaan ei oikein sit kuitenkaan innostanu. En tiä miks. Ja se kyllä sitte loppukin aika lyhyeen. Multa nimittäin tuli vähän verta. Se ei siis ollu tuoretta verta, vaan sellasta hyytynyttä. Ihan outoo, kun sitä ei sit enää myöhemmin tullu, ei tullu sormeen, kun yritin vähän "kaivella" ja tunnustella. Ehkä emättimeen oli jääny menkkojen jälkeen vaan jotain muhimaan, vaikka niistä oli jo aikaa monta päivää. Tänään täytyy taas kokeilla, josko vaikka innostais. Musta tuntuu, että mulla vois olla nyt ovulaatio, tai ainakin se on kovin lähellä. Olis kyllä pitkästä aikaa aika aikasessa vaiheessa. Nyt on varmaan joku kp 11. Tilasin muuten tänään sielt' lääkäriasemalta missä aluks kävin, niin tulosteet mun labroista. Tai siis niistä vastauksista, jotka otettiin tän lapsettomuusasian takia. Ne on varmaan hyvä ottaa mukaan sinne ekalle käynnille. Eihän niitten labravastausten suhteen vielä kiire oo, mutta ovatpa valmiina sitte täällä kotona. Tutkailin taas niitä lappuja, mitä sinne ekalle miittingille täytetään. Osan ehdin jo täyttää sillon heti, kun ne tuli, ja nt niitä joitain vastauksia saa muuttaa. Mä jotenkin tykkään aina täyttää tollasia lippusia ja lappusia. Oon varmaan outo, kun yleensä kaikki inhoo täytellä niitä. Loput täytän kyllä siitä vasta just ennen sitä tapaamista. Se tapaaminen on heti seuraavana aamuna, kun ollaan tultu matkalta. Senkin takia kaikki jutut sitä käyntiä varten pitää olla kunnossa jo maaliskuun lopussa.

Ostin muuten punaset pillifarkut pari viikkoo sitten. Ihan sika makeet! Tai ei ne siis sellasta farkkumatskua ollu, vaan sellasta pehmeempää. Nyt pitää oottaa, että mennään pari viikkoa kesään päin, niin sitten ne voi laittaa johonkin bailuihin. Ne näytti niin hyvältä mustien korkkareiden ja mustan topin kans. Mulla on mietitty asukokonaisuudet valmiiks niitten housujen kans :)

Mun työt ei sitte tuolla "uudessa" paikassa jatku enää kesän jälkeen. Tai siis 90% ei jatku. Täytyy siis ryhtyä työnhakuun. Harmi kun ehdin sanoa itteni irti sieltä vakkarityöpaikasta pari kuukautta sitte. Mutta kyllä mä tiedän, että töitä löytyy! Nyt en ees viitti mennä kynsihuoltoon, kun en tiiä mihin nää työkuviot johtaa. Jos meenkin sellaseen paikkaan, missä ei saa olla rakennekynsiä, niin ei tarvi sitte repiä näitä väkivallalla irti. No, ei kai.. Mut onneks tässä on muutama kuukausi aikaa miettiä mihin haluis mennä. Paskamaista kyllä, suomeks sanottuna!

Jaahas, nyt täytyy alkaa laittaan pastaa, ku mies herää kohta päikkäreiltä. Ehtii sekin syödä ennen yövuoroa.