Ultrasta kotiuduttu, js kyllä mua jännitti! Ihan sairaasti! Aluksi se kätilö ei meinannu löytää sieltä mitään, vaan etsi ja etsi ja tietty mielessäni jo luovutin. Se kyllä sano, että vaikka sieltä ei löytyiskään mitään, niin ei kannata tässä vaiheessa pelästyä. No, sieltä kuitenkin löytyi pieni ihmisen alku, ja sydän joka löi! Pikkusen syke oli 119, joka on kuulemma normaali näihin viikkoihin. Viikoissa mentiin hiukan taaksepäin, eli nyt ollaan 6+3, vaikka aluksi luulin että 6+5. Mutta mä olin kyllä itekin sitä mieltä, että varmaan mennään taaksepäin, koska mun kuukautiskierto on 29-31, ja noi laskurit laskee sen 28 kierron mukaan. Mutta sitten sieltä istukan toiselta puolelta löytyi myös jotakin. Jotakin epämäärästä. Se yritti hakea lääkärin paikalle, mutta lääkäri oli jo ehtiny lähtee kotiin. Se jokin liikkui siellä, mutta sykettä siitä ei saatu. Se sanoi, että ei nyt todellakaan sanois sitä toiseksi sikiöksi, vaan se vois olla myös jokin hyytymä tms. Koska jonkin näköstä liikettä/virtausta siinä näkyi. Ja mä kyllä ehkä epäilen, ettei se oo toinen sikiö/alkio, koska kyllä siinä pitäis syke näkyä. Se kätilö sanoi, että ei pidä sitä mitenkään mahdollisena, että toinen alkio olis hedelmöittyny hiukan myöhemmin, kun kysyin sitä.  Se kysykin, että onko mulla ollu jotain vuotoo tms, eli sillon se toinen alkio ois voinu tulla pois. Ei onneks oo tullu mitään vuotoo. Se kysyy sitä asiaa maanantaina lääkäriltä, ja palaa sitten asiaan.  Jos se ei oo soittanu mulle, niin sitte mä soitan sille iltapäivällä. Sitten ollaan ehkä viisaampia. Ja voi olla, että joudun menemään toiseen ultraan. Mutta sehän ois parempi kun lottovoitto, jos siellä asusteliskin kaks pikkuista!!  Mä sain tietenkin itellekin muutaman kuvan mukaan. Niitä on välillä tietty pakko ihailla, siellä se pikkunen asustaa turvallisesti masun pohjalla! Soitin tänään myös tonne neuvolaan. Oli kyllä kauheen hankala löytää sopivaa aikaa! Saatiin sitten vihdoinkin sovittua aika 20.4. Sillon pitäis olla viikkoja n.10, eli saattais ehkä sydämen sykekin kuulua doplerilla.

Mä mietin, että kerron varmaan tänään uutisen omalle perheelle. Mietin eka, että olisin kertonu uutisen aprillipäivänä, ja kattonu meneekö läpi. Ois aika hyvä jekku! Mutta en kyllä usko, että jaksan oottaa niin pitkään. Tää tuntuu nyt niin hienolta uutiselta. Me päätettiin, että omille vanhemmille ja sisaruksille kerrotaan nyt ja muille sitten kun se maaginen raja, 12 vkoa, on täynnä. Ehkä sitä sitte voi omille perheenjäsenille kertoa, jos jotain ikävää sattuu matkanvarrella. Mä oon nyt jotenkin paljon paremmalla mielellä koko raskauden suhteen. Vaikka tiedän, että mitä vaan voi sattua. Nyt ainakin tiedän että pikkuisen sydän lyö, ja hän kasvaa oikeassa paikassa. Niin ihanaa! Kävin ostamassa Lumipanttereita itelle sen kunniaksi. Ne on mun suosikkikarkkeja! Se helvatin kinuskikakku ei sit onnistunu, minkä eilen tein synttäreiksi. Se kinuski ei vaan kertakaikkiaan hyytyny, tai kovettunu! Mä keitin sitä melkein 1,5h. Oon muistaakseni tehny kerran aikasemmin kinuskikakun, ja sillonkin keitin sitä ihan hirveen kauan, mutta se sentään hyyty. Mä sit koristelin kakun reunat kermavaahdolla, ja laitettiin sitä kinuskia sitten kastikkeeksi palan päälle. Se kinuski kuitenkin maistu hyvältä, ja oli ihan oikeen väristä. Eli ihan sama, missä kohtaa se kinuski siinä on, maku on ihan sama! Ja ei sitä kukaan muu syöny ku minä ja mies. Meille se kelpas!

Tälläsiä hyviä uutisia täältä, oisko niitä viikkoja sitte 6+3 tai 6+5, jotain sinne päin!