Täällä on kaikki edelleen hyvin, ja maanantain rakenneultraa odotetaan kovin. Lomalla on tullu syötyä ja levättyä. Niinkuin lomalla kuuluukin. Nyt saatiin vihdoin nää ihanat helteet! Tänään olis tarkotus lähtee rannalla ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Varmaan ihan koko päivää ei uskalla olla, ettei nahka pala heti kättelyssä.

Juhanus meni rauhallisissa merkeissä. Sukulaiset ja tuttavat oli kovasti sitä mieltä, että maha näkyy jo, ei ole epäilystäkään. Ja näkyyhän se vähän. Tai ehkä varmaan jo aika paljonkin. Mulla oli eilen yks sellanen mekko päällä, ja olin yksillä kutsuilla. Siinä mekossa kyllä kieltämättä näytin todella raskaanaolevalta. Se on ihan H&M:n tavis puolelta, ja se oli ekaa kertaa päällä. Yks kysy siellä kutsuilla, että onko se mammamekko, - ei ole. Ja sit yks hyvin suorasanainen kaveri sanoi, että oon kovin paisunu viime näkemästä. Oon nähny sen aika tarkkaan kuukausi sitte. Mä sit selittelin sille, että onhan tässä tullu syötyä viimisen viikon aikana aika lailla, kun oon äitin keitosten äärellä ollu, ja söin just ennen kun tulin, niin on turvonnu olo, ja että se mekkokin hiukan isontaa mun olemusta. (seli seli..) Tää kaveri sitte sano, että ei ne kuule niin paljoo vaikuta. Ja tuumas vielä, että älä nyt ainakaan enää paisu! Johon mä sanoin, että no 2kiloo mulle on painoa tullu, siis koko aikana. Se meni jotenkin vaikeeks, ja sano, että "niin just, aivan". Mua jäi vaivaamaan, että kai se nyt varmasti tajus, että se 2kg ei oo tullu viikossa vaan koko aikana. Perkele. Tuli kyllä aika elefanttiolo siellä. Kaikki varmaan katto, että mä oon ku iso matkustajalaiva, ja kuin toi on ittes tohon kuntoon saanu. Pitää kysyä lähtiskö se kaveri joku päivä samalle jumpalle, niin voisin vetää tiukat tamineet päälle, niin olisko se edelleen sitä mieltä, että oon paisunu... Pieni kriisi siis näköjään taas. Mutta niinhän se menee, että muut kommentoi aika kärkkäästi raskaanaolevan mahaa, painoa jne. Ja kai siihen tarvii tässä tottua. Eikä mua se niinkään ärsytä, jos joku sanoo, että maha on kasvanu tms. Mutta jos ne kommentit menee jotenkin siihen suuntaan, että mä oon lihonnu, ja paisuttanu itteeni turhan paljon, niin se alkaa vituttamaan aika rankasti! En määkään mee sanomaan kenellekään, että ootpas lihonnu, jos joku on saanu pari ylimäärästä kiloa.  Ehkä tässä on ittensä kans vaan kriisi, koska viime viikolla tuli oikeesti syötyä ihan liikaa, ja joka päivä vetäsin jonku kakkupalan tai piirakkaa. Mutta eiköhän se tästä tasaannu. Mieli ja keho siis.

Saatiin eilen vaunut. Ne oli aika makeet, ja täytti myös takakontin aika kivasti! Meillä kyllä onneks on iso auto, mutta mä jotenkin oletin, että sinne jää tilaa vaikka kuinka. Laitettiin sinne vaunuihin kaikki vauvavaatteet mitä meillä on. Ja onhan niitä kertyny jo aika lailla. Laskettiin, että 56 kokosia bodyja on jo 6kpl. Mies tuumas, että niitä ei enää osteta. Onhan siinä jo aika paljon, mutta toisaalta kyllä niitä varmaan meneekin. Ja jotain tulee varmasti ostettua vielä syksymmällä, lähempänä laskettua aikaa. Aina sitä törmää johonkin kivaan pikkuvaatteeseen. Mutta housuja ja alaosia tarvii kyllä ostaa, ettei vauvan tarvi kylkee pylly paljaana. Muutamat 62 kokoset housut meillä on, mutta se hukkuu niihin aluksi. Eli loppujen lopuksi vaikka näyttää, että onhan meillä vaikka mitä, niin ei niillä oikeesti montaa päivää porskuteta.

Mun poika fiilis on kääntyny pikku hiljaa tyttöfiilikseksi. Aluksi mä aattelin, että onko mulla vaan huonno omatunto, kun olin niin vahvasti sitä mieltä, että poika tulee. Mutta nyt se tyttö fiilis vaan vahvistuu. Mutta sekin tod.näk. selviää maanantaina. Pääasia olis, että kaikki olis pikkusella kunnossa. Mä ehdin jo ajatella, että sillä on joku vikana, kun en oo tuntenu liikkeitä. Mutta kyllä siellä masussa jotain elämää on! Reilu viikko sitten tunsin pientä liikettä, sellasta hellää möyrintää. Ja maanantai iltana tunsin kunnon möyrintää. Sen tunsi kädellä mahan päältä, ja mieskin tunsi!  Maanantain jälkeen mies ei oo enää onnistunu tuntemaan päältä, enkä mäkään muistaakseni. Mutta liikkeitä tuntuu sillon tällöin. Varsinkin illalla kun menee nukkumaan, ja on hetki aikaa kuulostella. Ja kyllä niitä tuntuu, jos vaikka istun paikallaan, ja oon vähän kyyryssä, niin siellä tuntuu möyrintää. Mun liikkeet ei ollu alussakaan mitään perhosen siiven liikkeitä tai hentoa kutistusta. Vaan ne tuntu lähinnä sellaselta, kun sydän muljahtaa joskus rinnassa. Mutta paljon hennompi, ja se tunne oli tuolla alamahalla. Ihanaa tuntea liikkeet!

Nyt taidan alkaa laittamaan aamupalaa, niin päästään rannalle.

Me 19+4