..jos oikein laskin. Täällä voidaan oikein hyvin, ja vauva potkii koko ajan enemmän ja enemmän. Tai en mää tiiä voiko sitä vielä potkimiseks sanoa, ehkä se on enemmän sitä möyrimistä. Mutta se tuntuu ihanalta. Painoa on tullu lisää n. 3kg, ehkä pari sataa grammaa päälle. Ja kriisihän siitäkin meinaa välillä tulla.. Noi kaks kiloa tuli tässä ihan yhtäkkiä, vaikka loman herkuttelulla taitaa olla osansa. Ei voi mitään. Ei tässä millekään laihdutuskuurille sentään ryhdytä! Hyvä ruoka, parempi mieli!

Mua on välillä alkanu pelottamaan, että entäs jos tää toukka syntyykin paljon etuajassa. Jos tää lapsi syntyis kuukauden päästä, noin, niin sillä olis jo jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä. Ehkä mä nyt kuitenkin ajattelin pitää sen tuolla kohdun lämmössä vielä n. 4kk. Eipä oo kyllä ollu mitään ongelmia, miks se edes syntyis etuajassa, mutta eihän niistä aina ookaan. TV 1:ltä tulee muistaakseni keskiviikkoisin ruotsalainen Kätilöt-sarja, ja sunnuntaina uusinta. Sitä on kiva kattoo nyt kun synnytys on itelle aika ajankohtainen asia. Mua alkaa aina itkettämään kun se vauva syntyy, se on jotenkin niin kaunista ja herkkää. Mutta sitten taas ne negatiiviset asiat saa mielikuvituksen laukkaamaan. Eilenkin katoin sen uusinnan, ja siinä yksi äiti oli menettäny vauvan viikolla 26. Niin surullista.. Aika monessa synnytyksessa äidit ei oo käyttäny mitään puudutusta. En tiiä onko ruotsissa yleisempää synnyttää luomuna, vai onko noi kuvattavat äidit vaan sattunu valitsemaan luomusynnytyksen.  Aika moni menee synnytyksen ilokaasun voimalla. Mä en varmaan sais sanoa tätä edes ääneen, varsinkaan synnyttäneiden kuullen, mutta mä haluaisin kokeilla synnytystä ilokaasun, aquarakkuloiden, suihkun, kaurapussien, hieronnan... avulla. Mulla ei tietenkään oo hajuakaan miltä synnytyskipu tuntuu, se on varmaan ihan kamalaa. Mutta silti haluaisin kokeilla ilman puudutusta. Mä oon aina ennen pelänny synnytystä, ja miettiny kuinka mä pystyn siihen. Nyt raskaaksi tultuani musta on tullu kaiken suhteen jotenkin "relampi". Asioilla on tapana järjestyä. Mutta mä ajattelen myös siitä synnytyksestä niin, että jos se tuntuukin ihan kamalalta, niin sitten otan kaikki mahdolliset kivunlievitykset käyttöön mitä voi saada! En ota asiasta mitään paniikkia. Synnytys ei etene välttämättä ollenkaan niin, kuin ite on ajatellu. Ja vaikka kuinka miettisin etukäteen, että otan heti esim. epiduraalin, niin se voikin mennä niin, että sitä en ehdi ottamaan, tai sitten joudun sektioon.

Miten te muut raskaanaolevat olette jaksaneet sekstailla? Mä oon koko ajan odottanu sitä aikaa, että musta tulee himokas odottaja, joka haluaa koko ajan seksiä. Niinhän jossain opuksissa sanotaan, että puolessa välissä äiti on hehkeimmillään, kun alkuraskauden vaivat on takana, ja iso maha ei oo tiellä. Limakalvot on kosteat ja värkki muhkea. Ei mulla.  Värkki on kyllä ihan kostea, mutta muhkeudesta en niin tiedä, enkä niistä haluista. Säälittää oikein, kun mies joutuu elämään pienessä selibaatissa välillä. Vaikka oon mää aina silloin tällöin koittanu innostua asiasta.. Mies on päättäny, että mä saan sanoa, millon sekstaillaan. Hän ei halua painostaa mua. Raukka parka sai seksiä ennen vaikka kuinka monta kertaa viikossa, ja nyt hädin tuskin kerran kahdessa viikossa. Mua ei siis mitenkään "inhota" ajatus seksistä tms. , vaan ei kertakaikkiaan tee mieli. Kyllä mä sitte aina sillon tällöin vaan koitan innostua asiasta, ja ehdotella miehelle. Onhan sillä kaksi tervettä kättä, jos tiukka tilanne tulee. Ei se mua haittaa, eikä se oo multa pois. Siitä vaan, jos siltä tuntuu! Näistä raskaudenaikaisista seksiasioista ei kauheesti puhuta. Vaikka miks niistä nyt tarvis kauheesti jauhaakaan. Jotenkin sitä ajattelee, että kaikki muut varmaan harrastaa seksiä loppuun asti, paitsi me. Tai siis kyllähän me harrastetaan seksiä, ainakin toistaiseksi, mutta vähän harvemmin. Mulla oli sama juttu sillon, kun käytin hormonaalista ehkäisyä. Ei kauheesti tehny seksiä mieli, ja limakalvot oli kuivat. Kun alettiin lasta yrittämään, niin musta tuli ihan ori. Varsinkin oviksen tienoilla halut oli valtavat, ja mieskin oli ihan ihmeissään. Jotenkin sillon ymmärsin miehiä paljon, paljon paremmin ;). Oonkin miettiny, että minkä ehkäisyn sitä sitte joskus ottaa. Ei kai sitä kondoomia jaksa loppu elämää käyttää, mutta hormooniehkäisy ei siinä mielessä houkuta, kun se vie halut mennessään. Mutta sitä mä ehdin miettiä sitte vuoden päästä. Täysimetykseen en todellakaan luota pätkääkään! Tai sillon luotan jos päätetään, että toinen lapsi sais tulla. Eiköhän tässä ollu tarpeeksi jo seksistä.

Jaahas, jos vaikka tekis töitä taas hetken, niin pääsis kotiinkin tänään.

Me, 21+1