Kuten otsikkokin kertoo, maha on kasvanut ihan hurjasti. Nyt ei ole enää epäilystäkään, että mitä masussa kasvaa. Tuntuu, että tässä viimeisten kahden-kolmen viikon aikana maha on pullahtanut kunnolla ulos. Ja painookin oon saanu lisää. Oman puntarin mukaan painoa olis tullu n. 5-6kg. Ei paha, mutta taas itelle jotenkin kriisi, kun se kilo tuli taas ihan yhtäkkiä. Viikonloppuna meinas olla vähän turvotusta jaloissa ja käsissä, mutta eipä oo ihme. Me oltiin kolmissa juhlissa, ja ruokavaliokin oli sen mukainen. Nyt se turvotus on jo laskenu, mutta jos se jatkuis, niin tarvis kyllä kiinnittää suolankäyttöön ja vedenjuontiin enemmän huomioo. Vaikka turvotusta ei ollu paljoo, niin mietin vaan niitä, joilla sitä on loppuraskaudessa paljon. Ei olis yhtään kiva! No ehkä hiukan on nytkin sormet turvoksissa, kun tarkemmin katoin. Pikkasen toi kihlasormus on tossa tiukilla.

Ens viikon perjantaina olis neuvola+lääkäri. Vauva makoilee edelleen poikittain, pää oikealla ja jalat vasemmalla. Näin päin mä ainakin luulen, että se on kun tunnustelen. Möyrintä on välillä mahdotonta. Mutta sellasia selviä potkuja en omasta mielestä tunne, enemmänkin sellasta epämäärästä möyrintää se on. Maha keikkuu puolelta toiselle. Välillä ehkä tunnen jalan tuolla vasemmalla alhaalla, tai joku muu pieni ruumiinosa. Missä asennoissa teillä muilla odottajilla ne pienokaiset siellä on? Vai pystyttekö ite tunnusteleen sitä?

Mä oon harkinnu, että alotan syyskuussa taas herkuttoman kuukauden. Mähän tein uuden vuoden lupauksen, että tänä vuonna pidän 2-3kk harkutonta kuukautta. Helmikuussa oli eka kuukausi, tai 1kk ja 1viikko. Jos nyt pitäis koko syyskuun, ja vaikka yhden viikon lokakuun puolelta. Mietin, että marraskuussa, jos lapsi on silloin syntynyt, niin voi olla vaikee pitää herkutonta kuukautta. Sillon kuitenkin saa olla jatkuvasti keittelemässä kahveja, kun kaikki tulee kattomaan vauvaa. Ja sit tulee joulukuu, jolloin en edes harkitse mitään herkutonta kuukautta! Eli se olis paras pitää nyt, etten vaan riko lupaustani. Hymy

Remontti alkaa olemaan aika loppupuolella. Eilen illalla laitettiin miehen kans jo tavaroita paikalleen, ja koti alkaa pian näyttämään taas kodilta. Seuraava projekti on sitte vielä se lastenhuone, mutta sillä nyt ei oo niin kiire. Sen ehtii kyllä laittaa vaikka ens vuonna, mutta mies meinas laittaa sen jo "tässä samalla".

Töitä olis vielä n. 4,5 viikkoa jäljellä. Hurjaa! Mietin eka, että miten saan aikani kulumaan. Mä kyllä yleensä oon hyvä kuluttaa aikani, enkä koskaan valita, että on tylsää, jos saa vaan olla. Mutta nyt voi olla eri asia, kun ei ehkä jaksa hommailla kaikkee normaaliin tapaan. Oon kyllä sopinu jo kaikenlaisia visiittejä kavereiden luo muihin kaupunkeihin. Siinä ainakin kuluu ekat viikot leppoisasti. Ja mies on kuitenkin siinä yhden viikon lomalla. Muutenkin mies on aika paljon päivisin ja arkisin kotona, kun se tekee vuorotyötä. Monet kaverit just sanoo, että äippälomalla on alussa niin tylsää (siis sillon kun lapsi ei oo vielä syntyny), kun mies on päivät töissä, ja suurin osa kavereista kans. Mulla ei pitäis sitä ongelmaa olla. Muutama kaverikin on kotona äippälomalla. Eiköhän se aika sitte jotenkin kulu! Päivä kerrallaan.

Viikonloppuna lähden taas toisiin maisemiin, kun meen tapaamaan tuttuja. Nyt on joka viikonloppu jotain ohjelmaa. Ei oo yhtään levänny olo, ja väsyttää hirveesti. Illalla ei tarvi kun kallistua sänkyyn päin, niin oon jo unessa. Mutta eiköhän se tästä. Mitäpä tuota valittamaan kun ite oon menoni suunnitellu, ja mielelläni kuitenkin lähden.

28+2