Eilen oltiin sitte eka kertaa perhevalmennuksessa. Mietin kyllä vähän, että jättäiskö välistä. Ei ne aiheet niin kummosia oo, että niistä kauheesti sais itelleen jotain. Mutta päätin mennä, kun sellanen kerran on järjestetty. Mieskin tuli mukaan, vaikka sanoin sille, että ei tarvi tulla, jos ei hutsita. Kun tiiän, että ton kaltaset höpinät ei sitä kuitenkaan kiinnosta. Se viiminen valmennuskerta on eri asia, kun se on siellä omassa neuvolassa, ja sen pitää oma terkka. 

Valmennus oli siis sellasessa auditoriossa, mihin tuli varmaan kaikki lopuillaan raskaanaolevat. Aiheina oli siis tunteet, parisuhde ja seksuaalisuus. Ekan luennon pitäjä oli ihan sellanen perusluennoitsija. Hän kertoi varhaisen vuorovaikutuksen tärkeydestä, ja tunteista. Aika sellasta hölönpölöä oli, eikä siellä mitään uutta tullu. Mies meinas jo vähän kyllästyä, koska sitä ei oo koskaan mitkään psykologien jutut kiinnostanu. Ja sit toisessa osiossa puhuttiin seksuaalisuudesta. Luennoitsija oli tosi hyvä. Piti yleisön hereillä, ja sai sen välillä nauramaan. Mutta eipä siinäkään sinällään mitään uutta tullu. Muistakaa pitää parisuhteesta hyvää huolta, huomioikaa toisenne, ja antakaa toiselle välillä myös sitä omaa aikaa... jne. Joo joo, se tiedetään. Mutta kun katto sitä yleisöä, ja minkälaista porukkaa siellä oli, niin varmaan osalle se on hyvinkin tärkeetä tietoa. Ja hyvä niin, jos joku saa vinkkiä tollasista. Se on tietty eri asia, kuinka niitä sitten jaksetaan noudattaa kotona. Yllätävän vähän joukossa oli nuoria odottajia. Siis sellasta oman ikästä, alle 30-kymppistä. Suurin osa tais olla 30-40 vuotiaita.

Mulla nousi tuolla sellanen ajatus esiin, että mitä jos mä sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen, tai menen psykoosiin. Mitään mielenterveyshäiriöitä mulla ei oo koskaan ollu, eikä mitään sinne viittaavaakaan. Eikä sellasta oo meidän suvussakaan. En mä siis sitä mitenkään pelkää, mutta tulipa sellanenkin asia mieleen kaiken muun lisäksi! Noihan voikin tulla ihan yllättäen, ilman minkäänlaista ennakkovarotusta. Se psykologi sanoikin, että n. 3-5 päivää synnytyksen jälkeen äideille yleensä tulee sellanen matalavireinen kausi, joka voi kestää muutaman viikon. Ja se on ihan normaalia, ja kuuluu systeemiin, jotta äiti olis vastaanottavaisempi vauvan viesteille.  Kuulostaa ihan loogiselta. Mä oon kyllä ajatellu, että vieraille voi sanoa, että ei kiitos tänään, jos ei jaksa. Aina on helppo ehdottaa seuraavaa viikkoa. Sillon saa vähän lisäaikaa hengähtää. Mies haluaa jäädä heti synnytyksestä isyyslomalle, ja sit sillä on lomaakin siinä marraskuun lopulla. En ainakaan joudu olemaan yksin heti alussa. Vaikka ei se mua pelota.. Enköhän mä sen vauvan kans pärjäis yksinkin. Enemmän just se jaksaminen mietityttää, kun marraskuu on mulle muutenkin niin unettava kuukausi. Mulle iskee aina sillon joku kauhee kaamosväsymys, joka kestää muutaman viikon- kuukauden. En oo kylläkään koskaan sitä kalenterista kattonu kauanko kestää. Eikä se siis mikään paha ole, väsyttää vaan normaalia enemmän.

Muissakin blogeissa pohditaan hyvinkin paljon samanlaisia asioita kun omassa päässä pyörii, varsinkin niiden mielessä, joilla viikkoja on suunilleen saman verran. Mua ei imetys jännitä oikeestaan ollenkaan. Joskus oon ajatellu, että haluan ehdottomasti imettää mahdollisimman pitkään. Mutta en ajattele enää. Oon kyllä tietenkin ajatellu imettää, mutta jos se ei suju, niin sitte ostetaan kaupasta korviketta. Siinäkin asiassa mieli voi muuttua, kun on muutenkin herkkä kaikkien suhteen. Imetyksestä en saa mitään äitiyden kunniamerkintää. Mä oon takuulla ihan yhtä hyvä äiti, vaikka antaisin korviketta. Vaikka hienoa, ja helppoahan se olis jos vois imettää! Ei tarvis raahata pulloja mukana, eikä miettiä, missä sen korvikkeen vois lämmittää. Rintamaito on aina saatavilla, ja se on kaikenlisäks sopivan lämpöistä! Kestovaippoja en oo edes ajatellu kokeilla. Joidenkin mielestä se olis ekologisempaa, mutta onko se oikeesti.. Se kaikki liottaminen, läträäminen ja peseminen... Ei sovi mun luonteelle ollenkaan! Mulle sopii sellanen, mikä on helpointa. Helpointa on ottaa se vaippa siitä paketista, ja likasena heittää se roskikseen. Mikseihän enään oo sellasia vaippoja vaihtoehtoina, niinkö omassa lapsuudessa oli, n.30v. sitte. Siinä olis se vaippa, ja sit se muovi, jota ei tarvis joka kerta vaihtaa. Eikö se olis ekologisempaa, kuin nuo kerttikset, ja helpompia kuin kestovaipat?!  Kaikennäköstä pullaa ja tarjottavaa oon aatellu mammalomalla leipoo pakkaseen. Ei siis mitään älyttömiä määriä, mutta jotain ainakin ensimmäisiksi viikoiksi. Ja tuleehan siinä aika pian joulukin, niin eihän sillon kellään oo aikaa kyläillä. Ja mekin ollaan joulu pois kotona. Pullaa en oo leiponu pitkään aikaan, joten sitä oikein tekee mieli leipoa. Mieskin on hinkunu korvapuusteja pitkän aikaa. Ja piirakkaa/pullaa saa kans kaupasta, jos ei jaksa ite tehä. Mä kyllä uskon, että meillä ei varmaan mitään ihan älytöntä trafiikkia tule olemaan, kun mun sukulaiset asuu ihan toisaalla. Mutta tietty on miehet sukulaiset ja meidän kaverit.

Mä oon sellasen ihminen kaikensuhteen, että tykkään suunnitella ja miettiä kaikkee etukäteen. Siks ehkä välillä kuulostaakin siltä, kuin stressaisin ihan kaikkee. Mutta mä otan oikeesti kaikki ihan iisisti, enkä jaksa stressata mitään. Mutta miettiä ja pohtia asioita senkin edestä! Monesti asiat menee niinkö menee, turha niitä on stressata. Mähän oon jo pikku-jauhopeukalona miettiny ristiäistarjoilunkin valmiiks . Eihän niihin oo aikaa "enää" kun noin 4kk!  hah haa...

Nyt tämä Lunki-Liisa jatkaa työntekoa kaiken tämän vuodatuksen jälkeen. Olo on onnellinen, ja viikkoja tänään 30+3.

Edit: Piti vielä lisätä yks hyvä juttu, jonka se jälkimmäinen luennoitsija kerto. Kun siinä seksuaaliluennolla puhuttiin seksuaalisuuden lisäksi myös seksistä. Luennoitsija kertoi, että raskauden aikana voi harrastaa kaikenlaista seksiä ihan samaan malliin kuin ennenkin (tietty jos kaikki on hyvin). Seksi ei vahingoita sikiötä millään lailla. Miehet kuulemma monesti luulee, että miehen se tökkii sikiötä päähän, . Ja joskus luulee kuulemma naisetkin! Eihän sikiö ole suoraan emättimen pohjassa, onhan siinä kohdunnapukka, ja kohdunkaula välissä. Ja kohdussakin sikiö on ihan omassa pussukassaan. Mutta eipä kaikki tietenkään voi tietää, mitä siellä naisen toosassa on! En viitti käyttää niistä elimistä oikeita nimiä, ettei kukaan eksy tänne sivuille väärillä sanoilla. Mutta tolle asialle nauroin vaikka kuinka kauan, ja vieläkin se hymyilyttää. On tainnu anatomian/biologian tunnilla olla muut asiat joillakin mielessä ;)