Viime uutena vuotena tein yhden toiveen, että ensi vuosi toisi meille vauva. Vauvan, jota olimme epätoivoisesti toivoneet jo lähes kaksi vuotta. Olimme saaneet juuri ennen joulua ajan lapsettomuushoitoihin julkiselle puolelle. Olimme mieheni kanssa katsomassa kaupungilla ilotulitusta puolen yön aikaan, ja mietin samalla kulunutta vuotta ja mietin mitä ensi vuosi toisi tullessaan. En kyllä osannut suurimmissa kuvitelmissakaan kuvitella, että toiveemme toteutuisi!! Viime vuoden jouluna kuulin musertavan uutisen kun kuulin, että veljelleni tulee vauva. Uutinen oli siitä syystä musertava, koska olin ajatellut, että minä olisin se ensimmäinen, joka saisi lapsen meidän perheessä. Tänä jouluna mietimmekin veljeni tyttöystävän kanssa, että viime jouluna ei voitu edes aavistaa, kuinka ihana ensi joulu olisi..

Tytön kanssa arki sujuu hyvin. Aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin, siitä on jo kuukausi kun tyttö syntyi! Hän on väläyttänyt meille jo monta hymyä. Mikään ei tunnu yhtä ihanalta kuin oman lapsen hymy! Öisin syödään edelleen aika tiheästi, vaikka muutamina öinä ollaan nukuttu jopa kolmen-neljän tunnin pätkiä. Maitoa tulee hyvin, ja tyttö kasvaa. Ne ihan pienet 50cm vaatteet alkaa olla jo pieniä. 56cm vaatteet on tällä hetkellä sopivia, mutta veikkaan, ettei kauheen kauaa. Viime neuvolassa pituutta oli jo 54cm. Lahjaksi ollaan saatu tosi paljon 62cm vaatteita, ja vaikka vaatteet on ihania, ja niitä olis jo kiva käyttää, niin tuntuis tavallaan haikealta siirtyä käyttämään niitä. Sillonhan meidän tyttökin olis kasvanu kauheesti! 

Nyt alkaa taas tyttö ähkimään vieressä siihen malliin, että ruoka-aika lähestyy.. :)