Imetysongelma on taas taaksejäänyttä aikaa. Nyt imetellään niinkö ennenkin, ja tyttö on tyytyväinen. Miten siitä voikin aina tulla elämääkin suurempi asia, kun se ei ota onnistuakseen tai siihen tulee ongelmaa. Miehen mielestä mä suhtaudun siihen liian vakavasti. Siinä mielessä liian vakavasti, että se meinaa välillä mennä stressin puolelle. Ihan totta kyllä. Stressi ei ainakaan helpota asiaa. Mutta onneksi se sujuu, ja tosiaan ei se maito lopu, jos vaan jaksan imettää. Mä muuten kokeilin tänään pumpata maitoa varastoon, ja piru vieköön, mutta sieltä ei tule! Mä oon alkanu epäileen sitä mun pumppua. Vaikka kyllä sillon yks päiviä sain lypsettyä 80ml.. Ei kai ne pumput voi noin vaan hajota.. Taitaa olla käyttäjässä vika. Kokeilin tänään lypsää käsin muutaman millin, ja sillä tekniikalla sieltä tuli. Mutta mun hermot ei kyllä riitä siihen käsipelillä lypsyyn ja sitä roiskuu kans minne sattuu. Täytyy kokeilla vielä uudestaan pumpulla, kun tilanne on rauhallinen, eikä oo kiire minnekään. Tänäänkin olin lähdössä yksille kutsuille ja koitin lypsää maidot neitille, kun se oli unilla kun lähdin. Ja mulla oli jo kiire. Toiseksi siis annamme korviketta, jos en jostain syystä pysty imettämään. Säästetään näinollen äitin hermoja ;)

Nyt tais selvitä syykin, miks meidän neiti on ollu aavistuksen verran levoton viime aikoina. Pikku suukkuun on tulossa hammas!!  Kauheesti se on kaikkia leluja jyystäny suussa, ja peukkua ja rättejä. Mutta niinhän ne kaikki lapset tekee, tunkee kaiken suuhun. Mies on muistaakseni muutaman kerran kokeillu, että onko siellä hammasta. Mä oon sanonu, ettei siellä mitään hampaita voi olla, kun ei ikenetkään oo ollu mitenkään turvoksissa tms. Mutta nyt siellä näkyy ihan sellanen pieni vaalea/valkonen kohta, ja kun sormella kokeilee, niin tuntuu tosi terävä kohta. Joten mikäs muu se vois olla ku hammas. Ihanaa, kun sinne tulee yks nököhammas!

Mutta tosta levottomuudesta, niin ei se nyt mitenkään hirveen levoton oo ollu, mutta sillai, että aika paljon sais olla sen vieressä viihdyttämässä, ja syli on myös kiva paikka. Ehkä se enteili hammasta, ja varmaan vähän ikeniä kutitti. Muutamat viime yöt on ollu levottomia, varsinkin aamuyöstä. Neiti on välillä oikeen itkeny. Mä oon ollu ihan ihmeissäni, koska ei sillä oo ennen ollu tapana öisin itkeä. Nälkääkin se on vaan sillai narissu. Ja niin, peitto ei enää pysy päällä yhtään ja sängyssä pyöritään miten sattuu. Ainakaan se ei oo siellä sängyssä aina siinä asennossa, mihin sen sinne jätti. Jalat pinnojen välissä, jalat mykkyrällä yöppiksen sisällä, mitä millonkin. Mä ostin tänään unipussin, se on nyt ekaa kertaa päällä. Saas nähä mitä se tykkää siitä. Mun muutamat kaverit on kehunu sitä hyväksi! Levottomien öiden takia mä oon ollu aika väsyny päivisin. Tai sanotaanko niin, että mua ei nukuta, vaan väsyttää. Monet tutut on sanonu, että se väsymys tulee monesti siinä 2-3kk synnytyksestä. Mutta mulle on tullu nyt. Ja sitte kun on taas niin miljoona asiaa ja juttua tekeillä. Pitäis vaan ehkä vähän rauhottua, ja sanoa välillä ei. Mä en oo aikoihin ollu tytön pitkien päikkäreiden aikana kotona, saatika ollu sillai, että olisin vaan ollu. Tosi monesti oon ollu ulkoilemassa, ja kun tullaan sisälle, niin se herää. Sit ollaan oltu kaupungilla tai sitte mä siivoon ja häärään kotijuttuja tukka putkella, että ehdin tehdä kaiken. Kun saan nää pari projektia päätökseen, niin sitte koitan ottaa iisimmin.. Tai ainakin yritän.

Mutta eikö tää kaikki oo vaiva arvoista. Mikäs sen ihanampaa, kun meet hakeen tyttöä unilta, niin se väläyttää ihanan leveän hymyn!! Päivä pelastettu. Muiskis!

Lisäys 24.3.10 klo 10:20

En tiiä oliko tosiaan sattumaa vai unipussin ansiota., mutta viime yö meni pitkästä aikaa hyvin! Neiti söi illalla kasin aikaan, ja seuraavan kerran vasta yhdeltä ja sitte viideltä. Ja aamulla heräs 7.40 ja söi seuraavan kerran vasta ysiltä. Muutaman kerran se ähisi ja oli levoton, ja mä laitoin tutin suuhun. Kolmen-neljän aikaa otin sen viereen, kun luulin, että sillä on nälkä, mutta pari kertaa se imas ja nukahti. Yö meni myös tosi rauhallisissa merkeissä, se ei ollu yhtään levoton. Syötön jälkeen kun siirsin sen takas sänkyyn, niin se ei heränny eikä jääny ähisemään niinkö joskus. Saattaa se unipussikin pitää sen lämmön "iholla", niin ei lömpätilaeroonkaan herää. Halleluja unipussi! Äiti kiittää (ja on taas iloinen ja reipas) !

ps. Ai niin, mä en oo varma, mutta ihan niinkö sieltä ikenistä pilkottais kaks hammasta. Sinne on niin vaikee kattoo sekuntia kauempaa. Ei siis ihme, että se on ollu levoton!