Hip hei, ja hauskaa vappua! Vaikkakin vähän näin jälkikäteen..

Meillä ollaan aloiteltu maistelemaan kiinteitä. Keskiviikkona aloiteltiin perunalla. Ai niin, kerrotaas eka 5kk neuvolakuulumiset. Painoa oli kertyny 7,350g ja pituutta 66cm. Painonnousu on ilmeisesti alkanu pikku hiljaa tasaantumaan, kun tähän asti sitä on joka kerta tullu lisää reilulla kädellä. Ei se mitään, pääasia, että painoa tulee riittävästi. Eihän neitokainen olekaan enää viimeiseen kuukauteen ollu kauheen kiinnostunut tissistä, ja syöntiajat on lyhentyny. Ja kertoihan se vaakakin sen. Vimppa Rota rokote saatiin ja sitten toinen rokote reiteen. Tälläkään kerralla niistä ei tullu oikestaan mitään ihmeempää. Ehkä neiti oli vähän väsähtäneempi ja vähän sellanen raukka, sylissä viihtyi illalla ja seuraavan aamupäivän.

Mutta siis viime kerralla neuvolasta sain hyvät ohjeet kiinteiden aloitusta varten ja sain mä sieltä vielä yhden ohjelehtisen. Nyt jotenkin kaikki loksahti kohdilleen, eikä soseviidakko tunnu niin mahdottomalta. Terkkari anto siis ohjeeksi, että ekaks alotellaan esim. perunalla ja sitä annetaan 3 päivää, sitten seuraava maku, jota annetaan yksistään 3 päivää ja sit taas uusi maku. Mä olin ajatellu, että se uus maku yhdistetään vaikka siihen jo maisteltuun makuun. Mutta yksitelle annetaan aluksi, niin vauva tottuu makuihin. Tarkoitus ei varmaan oo antaa hamaan tulevaisuuteen joka makua yksitellen, vaan niin, että kun niitä alkaa mennä isompia määriä ja vauva tottuu syömään, niin uutta makua sekaan vaan. Viljat ja lihat alotan vasta 6kk iässä, niin ehditään rauhassa maistella. Marja- ja hedelmäsoseita maistellaan tässä joku päivä kans. Ensimmäinen peruna-annos meni aika hyvin, ja aika paljon meni ihan vatsaankin asti. Seuraavana päivänä peruna ei ollukaan niin suuri menestys lounaalla, mutta illallinen meni jo paremmin. Porkkanakaan ei ollu mikään herkku, mutta uppos paremmin kun peruna. Jossain vaiheessa ne alkaa tökkimään tosi pahasti, ja sillon tulee yökki. Ja siihen me se maistelu lopetetaan siltä erää. Soseen joukkoon oon laittanu vähän maitoa joukkoon, niin löytyy sieltä joku tuttukin maku joukosta.  Mutta ilmeet on kyllä aikamoiset, kun sose sujahtaa suuhun! :) Niin, ja terkkari tietysti vielä suositteli, että jatkettais 6kk asti rintamaidolla, eikä soseiden kans tarvis niin kiirehtiä. Mutta äiti halus kiirehtiä :)

Mutta siis joo, korvikkeista... Toi tissi kun on vähän vähemmän tässä lähiaikoina kiinnostanu tai sanotaanko, että vaihtelevalla menestyksellä, niin me ollaan alettu antamaan välillä korviketta. Edelleen rintamaitoa menee eniten, ja päivässä korviketta menee max. 100ml. Ehkä yks ateria päivässä. Ja sitten sellanen päätös tehtiin, että kun ollaan reissun päällä, eli kaupungilla tai kylässä, niin sillon annetaan korviketta. Viikko sitten oltiin ravintolassa syömässä, ja neitilläkin oli siellä ruoka-aika. Ruokailu meni hänen osaltaan ihan temppuiluksi ja kitinäksi ja minä istuin siellä tissit paljaana ja toinen huutaa. Yritin tietty laittaa huivia jaa rättiä eteen, mutta neitihän kisko niitä minkä kerkes. Suurin osa asiakkaista oli naisia, ja me oltiin siinä vähän sivummalla, ettei niitä mun tissejä nyt monikaan nähny, toivottavasti. Mutta siinä mä sit päätin kaivaa laukusta korvikkeen, ja päätin, että siitä lähtien julkisella paikalla nautitaan pulloeväitä. Ekaks mietin sitä tosi paljon, ja oli jotenkin kauhee tarve selitellä sitä itelle ja muutamalle kaverille. Nyt se ratkasu tuntuu just oikeelta meille. Tuntuu, että toi on jopa rajoittanu meidän liikkumista, kun oon jotenkin "pelänny" sitä imettämistä, kun se on mitä on. Kotona siis edelleen imetän, aina kun se vaan neidille kelpaa! Niin, ja oonpas minäkin saanu pari kertaa tuntea nahoissani ne pienet naskalit! Se huomaa ite, että niin ei sais tehdä, ja purasee päälle vielä toisenkin kerran. Auts!

Muuten meillä menee taas hyvin! Muutama viikko oli vähän enemmän narinaa, ja unetkin oli mitä sattu. Nyt taas nukutaan hyvin, ja öisinkin syötän vaan kerran 12h unien aikana. Nukkumaanmennessä neiti on alkanu kääntymään ihan hirveesti mahalleen, ja se häiritsee välillä nukahtamista. Mä oonkin tehny peitoista sellasen pienen vuoren siihen viereen, niin se ei pääse kääntymään. Ja aikansa yritettyään se väsyy, kun ympäri ei pääse. Ennen se nukku aina selällään, kun niin me se sinne laitettiin, mutta nyt se on alkanu kääntymään ite kyljelleen. Se on aika ihanan näkönen, kun se kääntyy seinään päin kyljelleen ja vetää harson ja käden silmien eteen. Siihen on hyvä nukahtaa. Ja yöllä on kiva kääntää kylkee, kukas sitä nyt samalla kyljellä koko yötä nukkuu! Uusia ääniä ollaan opittu tekemään ja pärisyttämään huulilla. Se on tosi kivaa varsinkin sillon, kun suussa on porkkanaa..

Nyt täytyy mennä, neiti vaatii ruokaa..