Tää mamma ja tyttö on innostunu harrastamaan vaikka mitä! Eihän siihen menny kun 9kk, niin innostuttiin! Mutta parempi myöhään kuin ei ikinä! Vai miten se meni.. Se sali missä käyn ite jumpalla ja salilla, niin aloitti vauvajumpat tällä viikolla. Mä päätin sitten ihan yhtäkkiä viime sunnuntaina, että sinne me mennään tytön kans. Varasin sieltä maanantaina meille paikat, ja tiistaina jumppaamaan! Jumppa oli just meidän ekojen päikkäreiden aikaan, mutta päätin uhmata päikkäreitä. Ekojen päikkäreiden takia kaikki aamuharrastukset onkin jääny väliin. Mutta tyttö jaksoi tosi hienosti, ja vitsi kun se nautti siellä! Mä oli taas ajatellu, että se on vaan sellasta lepposta rallatusta, mutta se olikin tosi tehokasta ja äippä sai kans kunnon treenin! Siellä oli varmaan 20 äitiä lapsineen. Toi ryhmä on sellasilla lapsille, jotka kannattelee päätään, mutta ei kävele. Eli ei me kauheen kauaa siellä enää käydä. Tunti kesti 45min, eikä tyttö tympääntyny kertaakaan. Sen mielestä parasta oli se, kun laitoin sen jumppapallon päälle mahalleen ja pyörittelin palloa. Muutama kivan näkönen äiti ja lapsi siellä oli. Olis kiva tutustua niihin lähemminkin. Toivottavasti ne mukavat tulee seuraavillakin kerroilla! Jumpan jälkeen käveltiin kotiin vaunujen kans, ja tyttö simahti heti ja nukkui kaks tuntia. Rankkaa puuhaa siis! Toinen meidän harrastus olikin sitten torstaina, vauvauinti. Mehän ollaan 1-2 vuotiaiden ryhmässä, kun pienempien ryhmä oli täynnä tossa meidän lähihallissa. No, kuinkas neiti sitten viihtyi uimassa.... Meidän oma pieni vesipeto, merenneito, joka vois uiskennella omassa pikku-ammeessaan vaikka koko illan.. No, itkuhan alko siis jo suihkussa, mutta se tais olla äidin vika. Mä sain tytölle uikkarit päälle, ja menin ite suihkuun. Laitoin tytön lattialle, kun ei sitten ollu mitään muuta paikkaa mihin tytön oisin laittanu. Mies oli kyllä mukana, muttei tietty samassa suihkussa, eikä tajuttu sopia etukäteen mistään jutuista. Tyttö sitte yritti konttailla siellä lattialla, ja sehän liukasteli siellä kun bambi jäällä. Ja sitte itketti.. No itku lakkas, kunnes mentiin altaaseen. Isin sylissä oli ihan kamalaa, ainoastaan äitin syli kelpas. Ja jos yritti tehdä temppuja, niin se vasta hirveetä olikin. Tyttö siis roikkui mun kaulassa n. 15-20min ja jos isi erehty ottamaan syliin, niin siitäkös se riemu syntyi! Onneks tyttö lopussa vähän jo innostui, ja jopa nauroikin! Uimisen pelasti ehkä uimakoulun keltainen ankka, jota oli kipa pureskella samalla kun äiti uitti ja leikitti tyttöä. Mutta eiköhän tyttö totu uimiseen ja toivotaan, että se muuttu vielä hauskaksi puuhaksi! Mutta toi reaktio oli tosi yllättävä, kun meidän tyttö on aina tosia utelias ja innostunut kaikesta. Mutta ehkä se iso allas, kylmyys (?), ja iso tila pelotti. Pois lähdettäessä vähän vuoroteltiin miehen kanssa, eli mä  pesin eka itteni ja sitte otin tytön mukaan. Onneks toi uimahalli ei oo mikään halli, vaan sellanen pieni ja kiva allas sellasessa kuntoutuspaikassa. Aika monena kertana mieskin pääsee mukaan, mutta mihin mä laitan tytön niinä kertoina kun oon yksin? Vinkkejä? Kai mun täytyy ottaa kaukalo mukaan. Siihen sen saa ainakin laitettua mun suihkun ajaksi. Se on siinä mielessä hankala, kun me mennään sinne aina vaunuilla, se on ihan vieressä. Kaukalo tarvii jotenkin kötystää mukaan. Mutta ehkä se vaan tarvii ottaa mukaan, niin ei mene suihkussakäyminen säätämiseksi. 

Ostettiin autoon isompi istuin tytölle. Se sai testata sitä liikkeessä, ja oli ilmeisen hyvä, kun se vaan istua möllötti siinä. Huomenna testataan se heti pitemmällä matkalla, kun mennään vähän Helsinkiin shoppaileen. Otetaan kaukalo varmuuden vuoksi mukaan, jos uusi istuin aiheuttaa suurta vastustusta. Epäilen kyllä, koska uudessa istuimessa on kasvot menosuuntaan, niin siitä näkee vaikka minne! Muutakin kuin takapenkin tylsän selkänojan..