Halutaan ostaa lisää tunteja vuorokauteen ja päiviä viikkoon! Myyjälle luvassa hyvä kauppa!

Meillä eletään tällä hetkellä hyvinkin kiireistä ja hektistä elämänvaihetta. Asunto on vihdoinkin myyty, uusi vuokra-asunto saatu, tytön hoitopaikka on järjestetty, mutta äipän työpaikka on edelleen hakusessa. Musta tuntuu, että oon puhunu puhelimessa viime viikkojen aikana enemmän kun koko vuonna yhteensä. Kaikennäköisten asioiden selvittelyyn saa tuhraatumaan yllättävän paljon aikaa. Varsinkin kun yleensä missään ei vastata heti, ja sitte yritetään uudestaan ja uudestaan. Asunto on siis myyty, ja tilalle saatii ihan kiva aika pieni vuokrakolmio. Mutta kun tietää, että vuokra-aika on rajallinen, niin sen kestää. Asunnosta saa kuitenkin meidän näköisen ja kotihan on aina siellä missä omat tavarat ja läheiset on. Tytön hoitopaikan kans meillä oli sellanen probleema, kun se on yksityinen ja ei oltais voitu viedä tyttöä sinne, jos molemmilla vanhemmilla ei ole työpaikkaa. Ja kun mulla ei sitä tällä hetkellä oo tiedossa, niin oli kauhee paniikki löytää työpaikka, ettei menetetä hoitopaikkaa. Tämä päiväkoti on tosi ihana paikka, mahtava piha pienille, pieni ryhmä ja kivan kodikas. Muutenhan mulla ei olis mitään hätää työn suhteen, mutta jos oltais just keritty perumaan hoitopaikka, ja sitte parin viikon päästä olisinkin tarvinu hoitopaikkaa. Me oltiin kuulemma rajatapaus, ja paikka järjesty. Huoh! Toivon tietysti, että töitä löytyy pian. Mä en siis aio viedä tyttöä hoitoon, ja hengailla vaan kotona. Tarkotus olis sellanen, että tyttö käy siellä hoidossa silloin tällöin vähän niinku tutustumassa paikkaan, muutaman tunnin kerrallaan. On ainakin pehmeä lasku hoitoon. Kun nyt jälkeen päin järkevästi ajattelee, niin ois kannattanu hakea paikkaa vaikka helmi- tai maaliskuun alusta. Jos töitä oliskin saanu aikasemmin, niin siihen aikaa vuodesta paikka olis varmasti järjestyny aikasemmin, jos se olis järjestyny kevääksikin. Taas oppi uutta.

Kaiken tämän hektisyyden lisäksi mua vaivaa joku ihme unettomuus. Tyttö nukku reilun kuukauden ajan tosi huonosti, ja nyt kun se vihdoinkin nukkuu jotakuinkin normaalisti, niin minä en! Mä en jostain syystä vaan saa illalla unta. Ja jos yöllä herään, esim. tytön ähinään, niin saatan sen jälkeen pyöriä sängyssä ainakin tunnin. Ihan kiva kun tässä on jo 2kk valvottu aikalailla. Välillä on kyllä huono omatunto siitä, että oon näin väsyny. Koska monilla muilla äideillä on huonot yöunet ollu ties kuinka pitkään. Mulla on kaveripiirissäkin muutama äiti, joilla on pari pientä lasta, molemmat vaippaikäsiä, ja millon ne on nukkunu kunnon unet.. Mutta toisaalta mä vihaan sitä, että vertaillaan kenellä on pahimmat univelat. Jokainen tarvii eri määrän unta ja toiset "tottuu" tiettyyn rytmiin. Nyt kun on saanu nukkua aika normaaleja öitä, ja yhtäkkiä ne onkin taas pätkittäisiä, niin voi että väsyttää. Kyllä mäkin heräilin ensimmäiset 8kk öisin 2-5 kertaa, kun imetin ja syötin yöllä, mutta jotenkin se oli vaan ohjelmoitu tuonne jonnekin, että sillä tavalla nyt vaan mennään. Asenne kysymys varmaan sekin. Päivisinkin on miljoona asiaa hoidettavana, niin ei saa edes hetkekskään pysähtyä  paikalleen. On tässä se hyvä puoli, että kun muutto on tammikuun puolessa välissä takana, niin sitte on jo paljon rauhallisempaa. Hetken aikaa ainakin.

Ja onneks tulee joulu! Ihanaa! Me lähdetään ens viikolla mun vanhempien luo täyshoitoon rauhottumaan. Mies ehdotti, että jätetään joku ilta tyttö mun vanhemmille hoitoon, ja mennää syömään oikein Ravintolaan kahdestaan! Huippua. :)

Niin ja lähtihän multa muuten paikka hampaasta. Luojan kiitos sitä ei särje, paitsi kaikki kylmä on pannassa. Se on lähteny aikasemminkin, ja sillon sitä vihlo ihan pirusti. Täytyy toivoa, että se ei ala vaivaamaan. Ajan korjaukseen sai niinkin pian kun tammikuulle! :/