Pitkästä aikaa ehdin päivittelemään kuulumisia. Mulla on ilmeisesti jonkun sortin kevätväsymystä, koska oon niin totaalisen väsyny koko ajan. Yleensä mun kroppa reagoi kevääseen päinvastaisella tavalla, oon ylipirtee, ei nukuta, ja tekee mieli touhuta koko ajan jotain. Töitten jälkeen kotona sinnittelen horroksessa siihen asti, että tyttö menee nukkumaan ja sen jälkeen suunilleen nukahdan sohvalle pystyyn. Mieskin on ihan ihmeissään, että mikä mua vaivaa. Tarvii kai tänään hakea ensiavuksi apteekista Beroccaa. En oo kauheesti jaksanu kotonakaan siivoilla tai touhuta ylimäärästä, =ärsyttävää. Oon kyllä tosi iloinen aurinkoisista kevätpäivistä, mutta kroppa on eri mieltä kun mieli. 

Budapestistä kotiuduttiin viime sunnuntaina. Reissu oli oikein mukava piristysruiske arjen keskelle. Ja kun tietää, että varmaan ihan lähikuukausina ei olla mihinkään reissuun lähdössä, kun alkaa se raksaprojektikin. Mä en ostanu (kovasta yrityksestä huolimatta) kun yhden paidan! Mies osti paidan ja kengät. Tytölle löytyikin sitten vaikka mitä.  Voisin joskus vaikka napata niistä ihanista vaatteista kuvan ja laittaa tänne. Jos saisin vaikka aikaseks.. Budapestissä oli kevät jo pitkällä, tai ainakin siellä oli paljon lämpimämpi kun täällä, eikä tietenkään yhtään lunta. 

Sit tää mamma vaihtoi uuden lookin! Hiuksista lähti pituutta reilusti, ehkä n. 25cm. Mullahan oli pitkät hiukset ja nyt tää on tällänen.. polkka. Polkka kuulostaa kyllä tylsältä mummomallilta, mutta tää on kyllä ihan trendikäs ajanhermoilla oleva look :) Nää on ihanat ja sairaan helpot! Kuivaa hetkessä ja tosi helppo laittaa. Aamullakin jos pesee hiukset ennen töihin lähtöä, niin ei tarvi varata kauheesti ylimääräistä aikaa.  Sitte varasin sellasen hoitajan infoajan silmien laserleikkaukseen. Oon haaveillu sellasesta leikkauksesta jo varmaan 10 vuotta. Jossain vaiheessa esteenä oli raha. Nyt se hinta ei oikeestaan hirvitä, vaan lähinnä nyt puuttuu rohkeus! Itse leikkauskaan ei oo se pahin, vaan leikkaustulos. Jos jollakin on kokemuksia, niin kertokaa! Jokainen leikkaus on tietysti yksilöllinen ja jokaiseen leikkaukseen liitty aina omat riskinsä. Mua ei ehkä niinkään pelota se, että joudun uusintaleikkaukseen, vaan se, että jos näkö jääkin huonoksi, ja sitä ei enää jostain syystä saada korjattua uusintaleikkauksellakaan. Mä oon niin totaalisen kyllästynyt näihin rilleihin. Nää on kyllä ihan ok, mutta kun nää on mun naamalla nykyään aina! Piilareita en oikein enää sais käyttää. Ja en sitte viitti enää töissä piilareita käyttää tavallaan "turhaan", koska oon jo tottunut rilleihin. Ennen en ois voinu edes kuvitella kulkevani rillit päässä julkisella paikalla. Mun mielestä kaikki rillit on ihan ok (omalla naamalla), mistään en tykkää "ihan hirveesti". Ne on aina tiellä, ja koen olevani ruma ne päässä :( 

Tyttö on ollu taas aivan ihana, ja mulla on sitä töissä aina ihan kauhee ikävä! Ostin sille uusia ponnareita ja se näyttää syötävän suloiselta ponnarit päästä! Me ollaan siirrytty oikeestaan kokonaan kotiruokaan. Purkkiruoasta se ei yhtäkkiä enää oikeen tykkään. Kävi tämäkin siirtyminen taas yllättävän helposti. On niitä purkkejä siellä kotona hätävarana ja reissussa ne on tosi käteviä. Jos joskus tulee toinn lapsi, niin sille kyllä haluan syöttää pääasiassa omatekosia ruokia. Maitoa juodaan lasista, nokkamukista harvoin ja sekin on hirmu kätevä reissunpäällä. Meillä on sellasia pieniä shottilaseja, ja ne tytön käteen just sopivia. Pottailua harrastetaan vaihtelevalla menestyksellä. Sinne ei kyllä mitään saalista saa, mutta voihan siinä vaan istuskella. Ei edes pissaa.. Pöntöllä tyttö kyllä tykkää istua, joten siinäkin harjotellaan tarpeiden tekoa.

Nyt täytyykin näköjään lopetella. Oon töissä, ja päätin raapusta meidän elämästä pari riviä, kun sattu olemaan sopiva rako.