.. vaikka joillakin se vois olla jo ihan täynnä tähän aikaan lauantai iltana! :) Kuinka monta kertaa mulla on ollu päässä hyvät tekstit tänne blogiin. Viimeksi viime yönä.. Olis kuule melkein kirja syntyny niistä kaikista ajatuksista. Tyttöhän on heräny viimeisen n. 2kk aikana lähes joka yö. Ja niin kävi taas viime yönä. Vessareissun jälkeen pyörin hetken aikaa sängyssä ja mietin maailman menoa. Tyttö menee iltaisin nykyään vasta puoli kymmennen nukkumaan, tai siis nukahtaa vasta sillon. Sänkyyn se viedään ysiltä. Ihan turhaan vien sitä aikaisemmin, kun ei se vaan nukahda aikaisemmin. Päikkäreitä vois tietysti vähän lyhentää, mutta en raaski, kun toista kerran niin paljon väsyttää. Ja tarhaan en jaksa mitään erityisohjeita antaa. Nukkukoon kun nukuttaa. Jotenkin muutenkin tuntuu, että meillä elää täällä 1,5 vuotias, eikä vajaa 3 vuotias. Musta tuntuu, että kaikkien vajaa 3 vuotiaat leikkii hienosti kaiket päivät yksinään ja keksii mitä mielenkiintoisempia mielikuvitusleikkejä ja juttuja.  Vaan ei meillä.. Me saatais kaikki ajat viihdyttää tyttöä, leikkiä sen kans, keksiä tekemistä tai laittaa Ti-Ti Nalle tai Toljanteri dvd päälle. Dvd:tä meillä ei todellakaan joka päivä katota. Pikku Kakkonen ja viikonlopun lastenohjelma-aamut on asia erikseen. Tyttö on myös jotenkin kauheen itkuinen ja läheisyydenkipeä. Musta on kertakaikkisen outoa, että se ylipäätään itkee. Ei se ennen oo itkeny muutakun sillon kun sattuu tai joku on huonosti. Sylissä se haluais olla mahdollisimman paljon. Mietin, että liittyykö nää kaikki nukahtamisvaikeudet, yöheräilyt, läheisyydenkaipuu ja tietynlainen itkuisuus vaan ikään, vai kaikkeen tähän muutokseen vähän jälkijunassa. Päiväkotiin se ei enää itkun kans jää, mutta onhan se niinä aamuina tosi surullinen. Yritetään tietysti pitää sitä sylissä ja touhuta paljon kaikkea yhdessä. Mutta kun se ei aina vaan oon mahdollista. On nimittäin hirveen vaikee laittaa pyykkiä yhdellä kädellä 14kg sylissä tai pestä kasvoja 14kg sylissä, yhdellä kädellä. Eikä se itku oo mitään omaa tahtoa eikä kiukuttelua, vaan jotenkin sellasta säälittävää. Raukka. Ei meidän elämä oo muuton jälkeen mitenkään muuttunut. Tietysti tarhaanmeno osa 2. vaikuttaa varmasti, vaikka siellä hyvin meneekin. Tänä aamuna olinkin ihan ihmeissään, kun tyttö touhus koko aamun itsekseen. Kokos eläinpalikoita, piirsi, muovailu ja kattelin Muumeja. Muovailuvaha on nyt kova sana.

Liimattiin tytön kans valokuvia albumiin eilen illalla. Vähän on tuo kuvien teettäminen jääny, kun yhtään ainutta kuvaa en ollu albumiin laittanu tytöstä. Tuli taas ihan mieletön vauvakuume, kun katto niitä ihan ensimmäisiä otettuja kuvia. Onko se oikeesti ollu joskus niin pieni?! Mä haluun vielä yhden sellasen, ihan vaan yhden pienen palleron. Pliiss...

edit: Korjasin vähän kirjoitusvirheitä, niitä oli taas jokunen.. Tyttö herätti meidät viime yönä, koska sillä oli pissahätä. Wuhuu! Aika hieno edistysaskel! Pottaan tulikin iso pissa.