Tämän ei pitäny tuntua tältä.. Tänään tuli tirautettua muutama kyynel miehen kainalossa ja syynä oli tää hemmetin lapsettomuus. Eka puoli vuotta meni kevyesti heittämällä. Jotenkin muutaman viimeisen kuukauden ajan ajatukset on muuttunut hieman synkemmiksi. Yhtään en oo kateellinen enkä katkera muiden vauvoista, oon vilpittömästi ilonen ja onnellinen niistä. Toisin kun ekalla kerralla. Nyt vaan kertakaikkiaan v¤#taa tää hemmetin yrittäminen, jyystäminen ja päivien laskeminen.. Tässä kierrossa en jaksanu edes ovulaatiota testata. Ihan sama, kyllä se sieltä kuitenkin tulee. Shit. En halua tästä mitään ahdistavaa tunnetta. Nyt nenä pystyyn, murehtimaan ei jäädä. Onhan meillä tuo yks ihana kapina-apina :)