Viime viikon torstaista saakka on ollu enenevissä määrin iltapäivisin ja iltaisin etovaa oloa. Aika lievänä kuitenkin. Ruoan määrällä, laadulla tai tiheydellä ei oo ollu asian kans tekemistä. Luulin aluks, että oon syöny liikaa, kunnes tajusin, mistä kaikki johtuu. Edelleen mieli tekee enemmän suolaista. Kahvia pystyn juomaan, mutta mielelläni jätän välistä. Eilen oli koko päivän aika ällö olo, ja tadaa, -tänään ei oikein mitään oireita! Rinnatkaan ei oo yhtään arat. Pidän itteäni yleensä aika rauhallisena ja maltillisena ihmisenä, mutta nyt joku ihme hermoheikko muija herää tuolta jostain syövereistä eloon. Tarkkailen oireita koko ajan. Joku toista/useampaa kertaa raskaana oleva on joskus sanonu, että melkein unohtaa olevansa raskaana, eikä aina oikein edes muista millän viikoilla, saatika päivillä mennään. Mulle ei todellakaan sellasta erhettä pääse sattumaan. Osaan raskausviikot vaikka unissani. Ehkä se on tää meidän tausta, mikä tekee pikkiriikkisen hermoheikon olon.

Meillä on huomenna 3. hääpäivä. Saapas nähä muistaako mies ollenkaan. Koko hääpäivästä ei olla puhuttu ollenkaan, enkä tietenkään viittinkö muistuttaa. Täytyy varmaan keksiä joku pikku ylläri miehelle.. :)

Toi meidän neiti 3v. on ilmeisesti ottanu jonkun kaameen kasvupyrähdyksen, kun kaikki vaatteet on yhtäkkiä jääny pieneksi. Ja samoin kengät! Pitää vissiin vielä yhdet kengät tälle talvelle ostaa tarhakengiksi. Timberlandit olikin yllättävän pientä mallia, eikä niihin oikein tunnu mahtuvan hyvin villasukka. Mä vihaan saappaitten ostamista lapselle, koko on niin vaikee arvioida! Yhet ostin joulun aikaan, ja ne oli mallia Jätti-Suuret. En jaksanu niitä enää Heppoon palauttaa kun oli niin hyvät ja edulliset, menee ens talvena.