Kehtaanko edes myöntää.. Siirsin ensi viikon ultran tälle päivälle. Tiistaina mulla oli taas muutaman päivän tauon jälkeen voimakas ylävatsakipu, ja ajattelin sen tietenkin enteilevän kohdun ulkoista raskautta. Yksi päivä oli oireeton, mutta sen jälkeen on kyllä ollu eriasteista etovaa oloa, rinnat turvonneet ja arat. Kahvia ei tee mieli, mutta mieli tekee ja kovasti kaikkia hedelmiä ja salaatteja, mmmm! Hermoilin tämän päiväistä ultraa viime yönä niin paljon, että aamulla oli taas maha ihan kipee ja koko päivän ihan jännittynyt olo. 
No niin, asiaan. Menin yksityiselle ultraan, ja siellä oli kaikki hyvin! Huoh! Vauveli (vai alkio..) vastasi päivälleen viikkoja. Yksi vauva siellä oli, vaikka sillon Femar kontrolliultrassa kypsiä muniksia oli 2kpl. Ois voinu olla kaksosetkin! Päätin eka, etten edes kato sinne monitoriin, jos siellä ei näykään mitään. Katoin kuitenkin ja näin heti pienen katkaravun, jonka sydämen syke näkyi selvästi. Ei mitään epäilyksiä, kaikki on tällä hetkellä hyvin, ja voin lakata murehtimasta. Soitin tonne paikkaan etukäteen ja tiedustelin hintaa. Työntekijä kertoi loppusumman olevan kaikkineen n.100e, summa olikin 160e. Ei ihan menny oikein. Mutta eipä haittaa, makso mitä makso, nyt on hyvä mieli!

Vielä ei vatsanseutua edes turvota. Osa syynä saattaa olla pari viikkoa kestäny karkkilakko. Muutenkin oon vähentäny sokerinsyöntiä, kun ei vaan kertakaikkiaan tee mitään makeeta mieli. Sokerilla saa aikamoisen pöhön aikaseks. Muutamana aamuna oon joutunu aloittaa aamun mehukeitolla, on ollu vähän heikko olo. Kaikinpuolin olo tuntuu hyvältä! Ehkä vähän hajamielinen olo töissä..