Maha on vihdoinkin tullut ulos kaapista. Keskivartalo näyttää lähinnä hyvinsyöneeltä, ruoka-aikana kotona olleen- vatsalta. Nyt ehkä odotan sitä, että vauvamaha oikeasti pullahtaa, enkä oo niin pullamössön näköinen. Raskaana olevan kroppahan on tunnetusti julkista riistaa, ja sitä voi arvostella kaikkien kuullen ja miten vaan. Varsinkin niitä, joilla on se tosi iso maha, -paljon isompi kun sillä mun serkun vaimon, siskon naapurilla, joka myös on raskaana. Ite koen olevani suhteellisen sinut oman vartaloni kanssa. Olen normaalipainoinen, sieltä hoikemmasta päästä. Vähän tähän kroppaan vois tulla tiukkuutta, nyt tää massa on aika löysää.. Viime syksynä sain +2-3kg painonnousun vuoksi katseita vatsanseudulle, ja ihan suoria kysymyksiäkin, oonko kenties raskaana. Jotenkin se pari kiloa eksyi kaikki vatsanseutuun. Ei tuntunu kivalta, mutta kommentien kans pystyin elämään. Tänään yksi työkaveri pamautti ystävällisesti ruokkiksella, että "sun perse on kyllä nyt jo aika lailla levinny. Huomaa ihan selkeesti, mutta niinhän siinä raskaudenaikana aina käy!" Hmm.. mitäs siihen vois lisätä. Kroppa muuttuu raskauden aikana, ja siihen on vaan sopeuduttava. Mutta kyllä kieltämättä otti pattiin! Ja ottaa edelleen! Meillä on aika rento työporukka, ja lauotaan toisillemme ties mitä. Vitsillä. Tollaset "oot kauhee läskiperse" -kommentit saa kyllä jättää sanomatta, vaikka niin ajatteliskin. Hoitoalalla meidän vaatteet ei oo niitä kaikista imartelevempia, mutta toisaalta ne antaa paljon anteeks. Oltiin viikonloppu mun vanhempien luona kylässä, ja arvaahan sen, että siellä ei tarvi nälkää nähdä. Ja pitkällä automatkalla on pakko olla säkillinen karkkia. Päätin, että oon ilman karkkia huhtikuun neuvolaan saakka. Ja tän päivän jälkeen en todellakaan pistä ainuttakaan karkkia suuhuni! Murr! :/

Viikon päästä maanantaina seuraava neuvola. Painoa on tullut ehkä puoli kiloa lisää, tai sitten se on viikonlopun jälkeistä turvotusta ylensyömisestä. Tänään 14+2.

Nimimerkillä "Joukkueteltta harkinnassa arkipukeutumiseen"