Täällä vielä. Edelleen. Tiukasti. Parina päivänä on lähinnä iltaisin tullut aika napakoita supistuksia, mutta kivuttomia. Vauva on liikkunu oikein reippaast. Pinna alkaa olemaan aika kireellä, kaikki asiat ottaa kupoliin. Muistan viime raskaudessakin saman ongelman lopussa. Onneksi oon kuitenkin pystyny nielemään kiukkusanat, enkä oo sanonu kenellekään pahasti. Asiaa ei tetenkään helpottanu viikon kotona olo tytön vesirokon vuoksi. Seitsemän päivää tuli möllötettyä kotona. Pari kertaa taisin poistua kotoa, kun kävin pikaisesti kaupassa. Niin ja ulkona istuin muutamana päivänä, kun tyttö leikki hiekkalaatikolla. Tytöllä alkoi myös seinät kaatumaan niskaan, ja se on ollu muutaman päivän niin kiukkunen ja turhautunut! Musta tuntui, että viime päivät on ollu pelkkää tappelua. Mun siskokin oli meillä pari päivää jos-synnytys-käynnistyy-vahtina, ja Tyttö vaan kiukutteli, vaikka yleensä se on pelkkänä aurinkona sukulaisten läsnäollessa. Vesirokko on nyt selätetty, ja tänään päästiin ihmistenilmoille. Mies kävi Tytön kanssa leikkipuistossa ja minä kävin Tytön kanssa pikapikaa kaupassa. Illalla meillä oli onneksi taas vähemmän kiukutteleva Tyttö.

Mun vanhemmat tulee meille huomenna. Ne on meillä niin kauan, että tää heppu on syntyny. Eipä tarvi miettiä, mistä yön tunteina saadaan lapsenvahti nopeasti paikalle. Huomenna pitäis soitella synnärille ja varata aika yliaikakontrolliin.

Hyvävointinen odottaja, 40+5

p.s. Huomenna ois perjantai 13.pvä... Oisko se meidän onnenpäivä..??