Synnytyksestä on aikaa jo 6 viikkoa, joten oliskohan aika vihdoinkin päivittää se tänne. Tuntuu, että siitä on jo ihan hirveen kauan aikaa. Synnytys käynnistyi supistuksilla sunnuntai-maanantai välisenä yönä. Supistuksia tuli harvakseltaan ja siedettävinä. Kävinkin aamupäivällä vähän asioilla, ja hyvin meni. Mun vanhemmat oli sillon meillä, eikä ne huomannu mussa mitään poikkeavaa käytöstä, joten hyvin osasin peittää ne. Ne päätti lähteä iltapäivällä vähän kaupungille, enkä edelleenkään puhunu mitään supistuksista. Tytön kans askarreltiin iltapäivällä kutsukortteja ristiäisiin/synttäreillekin. Kolmen aikaa iltapäivällä supistukset sai uutta volyymia ja saattoi ne hiukan tihentyäkin, n. 20min välein supisteli. Makoilin ja liikuin pitkin kotia. Viiden jälkeen yritin vielä syödäkin jotain, ja menin pirulainen syömään yhden omenan, josta alkoikin sappikivun tyyppinen tuntemus. Sen jälkeen supistuksetkin tiheni ja voimistui. Niitä alkoi tulla 5min välein, ja paras asento oli pystyssä keinuvassa liikkeessä. Suihkussa oli hyvä olla, mutten jaksanu olla siellä kovinkaan pitkään. Mun vanhemmat oli saapunut takas kaupungilta ja paljastettiin tilanne. Oleskelin makkarissa, koska en halunu olla ähisevänä muiden silmien alla. Miehen kans veikkailtiin, että yhdeksän-kymmenen aikaan varmaan lähdetään sairaalaan ja yöllä yhden-kahden aikaa synnytetään. Vähän ennen seitsemää mies kuitenkin (taas) alkoi sanomaan, että nyt lähdetään synnärille. Supistukset oli kestoltaan pari minuuttia, ja niitä tuli 5min välein. Synnärille saavuttiin seitsemän aikaan, ja aika kipeänä sitä oltiin. Sappikipu etenkin tuntui aikamoiselta. Kätilö otti käyrää puoli tuntia, ja sen jälkeen se saikin todeta, että olin melkein 6cm auki! Olipas mahtava yllätys. Siitä saliin ja ilokaasun voimalla mentiin eteenpäin. Kipuun sain kolme annosta kohdunkaulanpuudutetta tunnin välein. Tuntui, että ainoastaan ensimmäinen annos auttoi jonkin verran. Ilokaasu oli kaikista paras. Sappikivu lamaannutti sen verran, että pystyin makaamaan ainoastaan oikealla kyljellä. Olin ihan sairaan väsyny, koska edellinen yö meni huonosti. Torkuin supistusten välissä, koska silmät ei kertakaikkiaan pysyny auki. Yhdentoista aikaa illalla olin 8cm auki, joten jännäksi meni kumman vuorokauden puolella vauva syntyy. Yhtäkkiä tuli ihan järkyttävän voimakas ponnistamisen tunne. Viime kerralla tytön synnytyksessä mulla ei ollu minkäänlaista ponnistamisen tarvetta ja se yllätti niin totaalisesti, kuinka voimakas se tunne oli! Kahden minuutin ponnistamisen jälkeen, klo 23.24 syntyi tummatukkainen kymmenen pisteen poika. Pituutta huimat 53cm ja painoa 3960g. Ponnistusvaihe oli helppo. Yhtään tikkiä ei tarvittu. Selvisin pintanaarmuilla, jotka nekin oli olemattomat. Synnytyksestä jäi oikein positiivinen mieli, ja melkein oli sellanen olo, että millon otetaan uusiks?! Tarkoitus oli kotiutua heti seuraavana aamuna, koska en nähny mitään syytä jäädä pidemmäksi aikaa. Aamuyöstä huomasin vauvalla tiheää hengitystä, mutten maininnut asiasta kenellään, koska ajattelin sen ehkä kuuluvan kuvioon. Aamulla lääkärin tarkastuksessa lääkäri oli jotenkin epäileväinen, ja käski kotona seurata tiettyjä juttuja hyvin tarkasti. Mainitsin siinä lopussa hengityksestä ja lääkäri perui kotiinlähdön. Hengitystä seurattaisiin päivän ajan osastolla. Parempi niin. Illalla vauva sitten joutui infektioepäilyn vuoksi lastenteholle. Itkuhan siinä tuli, kun menin pientä sinne kattomaan. Raasu oli niin pieni isossa sängyssä kaikenmaailman letkujen keskellä. Oli vähän orpo olo nukkua yö ihan yksin, vaikka toisaalta oli ihana nukkua väsymystä pois. Vauvan vointi oli onneksi niin hyvä, että sain hänet viereeni seuraavana päivänä. Antibiooteilla käytiin lastenteholla 2 x päivässä. Kotiinkin päästiin kolmantena päivänä, ja antibioottitipalla käytiin kotoa käsin viikon ajan.

Imetys on käynnistynyt oikein hyvin. Poika onkin aikamoinen tissiposki. Mitään rytmiä meillä ei oo, ne vaihtuu niin nopeesti. Yöunille vauva menee kahdeksan-yhdeksän aikaa, ja samaan aikaa herätään aamulla. Yösyöttöjä on kaksi viiva jotain. Välillä oon niin kuutamolla, ettei oo  hajuakaan määrästä. Vauva on aika kova pulauttelemaan, niinkuin isosisko aikanaan. En oo jaksanu syötön jälkeen siirtää vauvaa omaan sänkyyn. Välillä oon itekin nukkunu, etten oo tajunu ja välillä en oo viittiny, koska siirto saa joskus aikaa pulauttelu/ähinä refleksin ja siihen menee taas oma aika, että sen saa menemään ohi. Päivisin vauva syö aika tiheesti ja pitkään. Lyhyesti voisin tiivistää, että tissimiehiä! Hereillä se jaksaa olla jo tunninkin, mutta sinä aikana se viihtyy vain sylissä. Sohvalla tai lattialla ehkä hetken aikaa, jos hänen kanssa seurustelee. Kaikki muut sylistälaskut on ihan out. Kaikki kahdella kädellä suoritettavat toimenpiteet kannattaa suorittaa sillon, kun vauva nukkuu. Toisen lapsen kohdalla ei ainakaan voi syyttää siitä, että lapsi ois totutettu syliin. Hommaa nimittäin riittää koko ajan. Ekan lapsen kohdalla sitä olikin aikaa vaan sylitellä ja ihmetellä sitä ihmettä. Nyt on paljon rennompi ja lunkimpi olo kaiken suhteen. Ei sillä, en mä kovasti ensimmäisen kohdallakaan jännittäny. Nyt en jaksa jännäillä vieressänukkumista tai tissilläviihtymistä. Oma vointi on hyvä. Oon jaksanu oikein hyvin. Päivät menee tosi nopsaan. Kroppa on palautunut synnytyksestä ennätysajassa. Istuminenkin sujui hyvin jo sairaalassa. Maha on ehkä vähän röllykkä, ei pahasti. Paino on palautunut ennalleen, kilo taitaa olla vielä jäljellä ja omat vaatteet sujahtaa päälle. Ihme, koska joka päivä tulee mussutettua kaikenmaailman herkkuja!

Vauva on kasvanu hyvin, 56cm vaatteet alkaa olemaan pieniä. Hymyjä ollaan saatu 3 viikon ikäisestä saakka. Pientä kujertelua alkaa tulemaan. Onkin ihana jutella vauvan kanssa, kun siihen saa jonkinlaista kontaktia. Aika herkkäuninen kaveri tää tuntuu olevan. Oon jotenkin kuvitellu, että tän ikänen vauva nukkuu missä ja millon vaan. Liikenteessä ei oo mitään ongelmaa, mutta kotona se herää herkästi. Varsinkin nukahtaminen saattaa välillä olla hankalaa. Viikon päästä lauantaina on ristiäiset. Leivontapuuhastelut oon jo alottanu. Ens viikko onkin aika kiireinen, koska mies on aika paljon töissä ja ristiäisvalmistelut vie varmasti aikaa. Minä haluan tunnetusti tehdä kaikki ite, enkä tyydy ihan yhteen enkä kahteen sorttiin. Ristiäisten yhteydessä vietetään tytön 4v. synttäreitä, Molemmille tulee tietenkin omat kakut. Siitä kun selvitään, niin huh huh. Nimi meillä on tiedossa, ollaan koko ajan käytetty nimeä julkisesti.

Katotaan millon ehdin taas päivitellä kuulumisia.. Täällä asustaa kahden ihanan lapsen onnellinen äiti!