Taas ois aika päivittää Pikkumiehen uusimmat kuulumiset. Neuvolassa käytiin keskiviikkona, ja uudet mitat on 6565g, 61,5cm ja pipo 41,5cm. Hyvin on poika rintamaidolla kasvanu. Saatiin kehuja jäntevyydestä ja iloisesta, reippaasta pojasta. Kolme rokotetta meni hienosti, vaikka toinen pistos saikin aikaan pienen raivarin. Rokotuksista taisi jonkinlaista reagointia tulla. Muutamana päivänä pikkumies on vähän reppana ja nukkumiset oli mitä oli. Yöunille rauhottuminen on nyt jotenkin katkonaista, pikkuveli heräilee tiheästi ja rauhottuu vaan rinnalle. Terkkari anto esitteen kiinteiden aloituksesta. Me taidetaan vielä jatkaa maidolla pari kuukautta, jos vaan näin hienosti menee. Mahavaivat alkaa olla myös taaksejäänyttä. Muutenkin tuntuu, että kyllä se ensimmäinen 3kk on vaan sellasta epätasasta taaperrusta. Nyt alkaa päiviin tulla jonkinlaista säännöllisyyttä. Pikkumies nukkuu parit päikkärit ulkona vaunuissa, ja parit pienet unet sisällä. Hereillä se jaksaa olla 1-2 tuntia. Nukahtaminen onnistuu sisällä tällä hetkellä vaan rinnalle, mikä tavallaan on vähän huono, mutta en jaksa nyt murehtia siitä ollenkaan. Poitsu on oikein seurallinen kaveri ja kova juttelemaan. Naurua on alkanu tulemaan koko ajan enemmän, ja vaipanvaihdon yhteydessä me hassutellaan ja naureskellaan usein. Jonkinlaista kääntymisyritystä on. Jos pikkumiehen laittaa lievään kylkiasentoon, niin se punkee itsesä mahalleen. Ja mahallaan se viihtyy tosi hienosti. Pulauttelu jatkuu edelleen aika runsaana, mutta niin oli isosiskollakin. Painoa tulee hyvin eikä pulauttelu vaivaa, niin tuskin on vaarallista. Kuolaaminen on tullut uutena kuvioihin. Tyttöhän sai ekan hampaan 3kk ikäisenä, joten katotaan saako pikkuveli ensimmäisensä yhtä aikaisin. Tytölläkin kuolaaminen oli runsasta varmaan ensimmäisen vuoden ja lievempänä varmaan kaksi vuotiaaksi asti. D-tippoina annan toistaiseksi Jekovitiä. Pullo kestää vielä varmaan pari kuukautta, katotaan, josko sitte siirryttäis D3- tippohin.

Joulua odotellaan kovasti. Musta tuntuu, että tämä joulu on ensimmäinen jota Isosisko todella odottaa. Se laskee öitä jouluun ja odottaa kovasti joulupukkia ja lahjoja ennenkaikkea. Se raukka luulee saavansa kaikki toivomansa lahjat, ja odottaa myös näkevänsä joulupukin porot... Niistä poroista se tais viime vuonakin pukilta kysellä. Mua kauhistuttaa jo etukäteen se tavaranpaljous. Tiedän, että lahjoja tulee paljon! Aatto ollaan miehen vanhempien luona, yöksi kuitenkin tullaan kotiin. Mun vanhempien luo mennään vasta loppiaisen jälkeen, kun miehelläkin on pidemmät vapaat. Ihanaa, kun miehellä on joulunpyhät vapaat. Ihanaa vaan olla kotona, ja nauttia tekemättömyydestä.

Taidan lähteä nukkumaan. Alkuyöt menee vähän rikkonaisesti, ehtii edes hetken nukkua ennen seuraavaa herätystä.