Jonkun pienen tarinan voisin väsätä tosta meidän neljävuotiaasta neitokaisesta, joka on äärettömän taitava ja viisas! Tällä hetkellä mieluisinta puuhaa on erilaiset tehtävä kirjat, joita on tullu lahjaksi useampikin kappale. Niitä tuli synttärilahjaksi, isosiskolahjaksi ja ties miksikä. Tehtävien lisäksi tyttö on kova askartelemaan, ja oonkin hankkinu kaikkea askartelusälää tänne kotiin, ja niistä se osaa tehdä tosi hienoja juttuja. Kaikenlaiset kimallejutut ja kauniit värit ja muodot on in. Tyttö on myös kovin kiinnostunut kirjaimista. Osaa kirjoittaa meidän kaikkien nimet ilman apua, tunnistaa kaikki aakkoset ja osaa ne kirjottaa oikein. Osaa kirjoittaa myös monien läheisten nimet melkein aina oikein. Tunnistaa vokaaleilla alkavien sanojen alkukirjaimen. Haluaa usein kirjoitella sanoja niin, että esim. minä luettelen kirjaimia. Kiinnostunut kaikesta tekstistä, tunnistaa myös tekstausta. En ihmettelis yhtään vaikka oppis lukemaan tämän vuoden puolella. Numeroista kiinnostunut vähemmän, mutta niitäkin osaa taitavasti. Osaa laskea kahteenkymmeneen, ja siitäkin eteenpäin, mutta se kymmen on yleensä aina kymmenentoista. Osaa laskea helppoja yhteenlaskuja. Joulunkalenterin aikaan numerot meni jotenkin mielessä sekaisin, sekottaa usein esim. 31 ja 13. Leikeissä tällä hetkellä mieluisimpia leikkejä on kotileikki, barbit ja Lego Friendsit. Jaksaa jo aika kivasti leikkiä itsekseen ja osaa keksiä itse leikkejä. Mun mielestä meidän neiti on aina ollu aika huono leikkimään itsekseen, eikä ole oikein jaksanu ite keksiä leikkejä. Tässä on tultu hienosti eteenpäin. Viime syksynä tuli joku ihme vaihe, että tavaroita meni rikki ja jotain tytt rikkokin ehkä huolimattomuudellaan tai tahallaan. Muutamalta barbilta lähti jalat irti, ja yhdeltä pää. Barbit menikin telakalle muutamaksi kuukaudeksi, ihan vain siksi, että jos niillä ei osata leikkiä, niin ne on ylähyllyllä. Muutaman kerran tyttö kyseli parin kuukauden tauon jälkeen, mutta en vielä antanu niitä leikkeihin. Kun kolmas anomus tuli niin ne otettiin käyttöön. Mua alko suunnattomasti suututtaa sillon syksyllä kun ne meni rikki, ja tyttö ei vain ymmärtäny pointtia. Se vaan totes tyyliin, että "ei se haittaa, ostetaan uusia". Yritin selittää, että joku on ostanut ne lahjaksi juuri sinulle, ja sitten sinä menet ja hajotat ne, eikä edes yhtään harmita! Ja meillä ei tosiaan leluja osteta usein, ei edes mitään pieniä juttuja kauppareissuilla. GRHH!

Neitihän on erittäin sosiaalinen ja puhelias tyyppi. Joskus jopa mietin, onko se normaalia.. No kai se on, mutta se saattaa kaupassakin mennä juttelemaan myyjille niitä näitä ja kertomaan kaikenlaisia tarinoita. Kaikkien vieraiden mielestä se on tietysti söpöä ja hauskaa, mutta minä en aina jaksais olla niin sosiaalinen. Ja varsinkin kun välillä ne juttukaverit voi olla vähän.. no.. ei-niin-ihania-tyyppejäoskus viime kesänä yritin selittää, että kenekään vieraan kanssa ei saa yksin jutella- löpinän, mutta ei tyttö sitä vielä ymmärtäny. Toisaalta se on kyllä tietynlaisten tyyppien seurassa vähän varautunu, varsinkaan jos lähellä ei oo ketään tuttua. Ehkä se varovaisuus ja estottomuus tasottuu iän mukana.

Mun mielestä meillä on kyllä taitava tyttö kaikinpuolin. Kaikki kirjaimet tulee oikein, osaa pukea ja riisua, laittaa vetoketjut ja napit, käy itse vessassa, osaa voidella leivän, höylätä juustoa, kaataa maitoa, käyttää jo auttavasti veistä ja haarukkaa. Ja saihan se kuukausi sitten ihan oikeat reiät korviinkin. Eikä inahtanukaan kun ne laitettiin! Ja niin ylpeä korviksista, joita tietysti esitellään ihan kaikille!