Lastenlääkäri soitti tänään koepalavastauksista, ja keliakiahan siellä oli, niinkö oletettiinkin. Ruokavalio pitää muuttaa, mutta mitään paniikkiaikataulua ei sen suhteen ole. Huomenna mennään kauppaan, ja päivitetään kaappi gluteenittomaksi. Tytölle asiasta jo viime viikolla kerrottiin, ja kaupassa ollaan katsottu, mitä sitten saa syödä ja mitä ei. Ostoslistalle tulee mm. erilaisia jauhoja, makaronia, psylliumia, oma margariinirasia ja leivänpaahdin. Ravitsemusterapeutillekin jo soittelin, ja saatiin aika ensi viikolle. Nopeaa toimintaa! Oonkin jo tehny listaa asioista, joita haluan ravitsemusterapeutilta kysyä. Meidän muiden täytyy myös käydä keliakiakokeissa, josko se meillä olis oireettomana. Pojan tosin ei vielä tarvi käydä, vaan vasta vuoden kuluttua, kun on niin pieni vielä. Mitään oireita ei mulla tai miehellä ole, mikä viittais keliakiaan, mutta voishan se selittämätön lapsettomuus selittyä keliakialla..? Yhdellä tutulla otettiin keliakiatestit muutaman lapsettomuusvuoden ja usean keskenmenon jälkeen ja kas, sieltä löytyikin keliakia! Salakavala sairaus! No, onneksi sitä ei ihan jokaisella vastaantulijalla ole, harvinainen kuitenkin loppupeleissä. Edelleen säälittää tuo urhea pikku tyttö ihan hirveesti. Kuinka monta pettymystä ja kyyneltä se joutuukaan vuodattamaan, kun ei saakaan syödä samaa, mitä muut.

Sunnuntaina vietettiin Tytön kans tyttöjenpäivä. Luvattiin sillon sairaalareissusta jotakin palkinnoksi, ja Tyttö halusi mennä elokuviin ja ravintolaan syömään. Extrana päivään oli vielä linja-auto kyyti. Nykyään ei tuu oikeastaan koskaan käytettyä bussia, eikä Tyttö muista, että vauvana matkusti bussilla melkein joka päivä. Mentiin siis bussilla kaupunkiin ja takaisin, eksoottista. Täytyis joskus muistaa, että pienetkin asiat voi olla tosi isoja noin pienelle! Elokuvaksi Tyttö valitsi "Bamse ja rosvokaupunki" ja ravintolaksi pizzerian, eli Rosson. Bamse oli mun lastenelokuvien suosikkilistalla about viimisenä, mutta eipä sen tarvinu mua mielyttääkään. Tyttö sai valita mieleisensä ja äiti esitti iloista kuullessaan valinnan. Elokuva olikin oikeasti tosi hyvä! Oon tykänny Bamsesta lapsena, ja elokuvasta jäi tosi ihana ja lämmin fiilis, tuli jotenkin lapsuus mieleen. Toinen mun suosikki lapsena oli Rasmus Nalle. Samanlainen päivä on luvassa myös iskän kanssa, ja iskä pääsee katsomaan leffaan Mikko Mallikasta. Iskällä onkin vähän haastetta ravintolan kanssa, koska nyt tarvii huomioda se keliakia. Toki monessa ravintolassa saa gluteenittomia annoksia, mutta esim. hampurilaisannos, minkä Tyttö usein valitse, täytyy jättää unholaan.

Nyt on kuitenkin jotenkin helpottunut olo, kun saatiin se diagnoosi, eikä koepaloissa ollut mitään muuta. Keliakian kanssa kuitenkin voi elää suhteellisen normaalia elämää.