Viikonloppu oli ja meni taas. Meillä oli yhden ystäväpariskunnan häät, ja oikein mukavat häät olikin! Mieheni päätti olla selvinpäin, ja oli kuskina. Meillä menee aina näinpäin, että muija juo, ja ukko ajaa! HAH ;) Mutta ihan vapaaehtoisesti hän sen tekee. Sunnuntai menikin sitte vaan loikoillessa, ja käytiin kyllä kaupungilla kattelemassa muutamaa juttua, ja pitihän sitä krapula-pizzallakin käydä :p

Häissä oli yksi sellainen hauska pariskunta, jonka tytär on n.10kk. He ovat seurustelleen noin pari vuotta, ja ovat menossa naimisiin ensi vuonna. Heidän tytär sai alkunsa aika nopeasti, oliskos ollut ekalla tai tokalla yrityksellä. Tämä nainen kertoi, että hän on joskus luovuttanut kaksi kertaa munasolujaan, ja kertoi kuinka koki sen olevan tosi tärkeää. Koska hänen kaverinsa tuttavapiirissä oli joku lapseton pariskunta, jotka olivat päätyneet luovutettuihin munasoluihin. Tämä nainen kertoi myös, kuinka väsyineitä vanhempia he olivat. Heidän tytär on kuulemma tosi kiinni äidissä, lähes kirjaimellisesti. Yöt ovat katkonaisia, ja univelkaa on kertynyt ihan älyttömästi. Olivat sitä mieltä, että kaikkien tulisi harkita lapsentekoa tosi tarkkaan, ja heidän kohdallaan tämä lapsi jäisi ainoaksi. He haluavat antaa hänelle kaiken. Arvatkaa olisiko mun tehny mieli huutaa, että arvaa halutaanko me oma lapsi, ja arvaa olenko valmis kärsimään kauheasta raskauspahoinoinnista ja yöimetyksistä.. jne..?! (voi olla että on kuulkaas eri ääni kellossa, kun/jos se raskauspahoinvointi sieltä joskus tulee..) Olin vain hiljaa, ja tyydyin nyökyttelemään hiljaa. En siis todellakaan ottanut tuota loukkauksena tms. mutta ajattelin vain, kuinka maailma muuttuu lapsen myötä. Ja tämä pariskunta ei todellakaan ollut ajatellut vanhemmuuden nurjaa puolta. Niinkö ei varmaan kauheen moni muukaan. Niin se vaan on. Lapsi muuttaa elämän ihan totaalisesti. Ja eiköhän me olla siihen valmiita. Puhuttiin mieheni kanssa vielä yöllä, kuinka me oikeasti rakastetaan toisiamme niiiiin paljon. Rakkaus on vaan kasvanut ja kasvanut tässä neljän vuoden aikana vahvemmaksi! Sanotaanko, että eka vuosi oli aika rankka. Oltiin molemmat aika ääshooleja toisillemme, että ihme vaan että ollaan yhdessä edelleen. Mutta onneksi kaikki kääntyi vaan parempaan, ja tässä ollaan. So in love!

Soitin tänään labraan ja kysyin labratuloksista, eli tyroksiinista ja prolaktiinista. Molemmat arvot olivat viitearvojen sisäpuolella, eli normaalit oli. Kai.. Tyroksiini oli 1,5 (viitearvot 0,3- 4,5) ja prolaktiini oli 195 (viitearvot 70-500). Lääkäriaika tarttis varmaan varata tässä kesäkuun aikana. Kunhan mieheni saa myös tehtyä testinsä ja siitä sitte vastaukset. Saas nähdä onko kesällä kaikki paikat kiinni, jos jotain hoitoja tarvitaan. Ja se on selvää, että kunnalliselle puolelle mennään, koska kaikki yksityiset hoidot on niin perskeleen kalliita. Ei kyllä budjetti riitä semmosiin hintoihin.

Väsäsinpäs tossa huomiseksi jauhelihakastikkeet ja potut. Täytyy varmaan ottaa pikku  maistiaiset, että maku on kohdallaan..