Ajattelin vähän kirjoittaa, miten elämä sujuu vajaa 2-vuotiaan kanssa. Oma arki alkaa pikku hiljaa helpottaan tietyillä alueilla ja taas toisiin arjen askareisiin pitää varata enemmän aikaa.

*tyttö nukkuu läpi yön, yleensä klo 21.00- 7.00-7.30

*syö ja juo pääsääntöisesti ite. Osaa kertoa, jos on nälkä tai jano

*viihtyy hetken aikaa itsekseen. Jaksaa lukea kirjoja, tehdä palapelejä ja touhuta itsekseen

*osallistuu kotitöihin (lapsityövoimaa) , on mukana tiskaamassa, haluaa pyyhkiä pölyjä huiskalla ja siivota roskia rikkalapiolla, auttaa ruoanlaitossa

*pihalla tekee hiekkakakkuja ja keinuu "isojen" keinussa hiljaisessa vauhdissa

*osaa ottaa sukat, pipon, hanskat ja kengät pois, helpot kengät osaa laittaa ite.

*käy potalla, vaikka aina sinne ei mitään tulekaan. Hakee usein ite potan. Monesti siinä vaiheessa pissa on jo vaipassa. Tiedostaa millon pissa tulee, ja ilmottaa siitä äänekkäästi.

*suihkuun on itekin kiva mennä, kun tyttö uiskentelee ammeessa mielellään vaikka koko illan. Ei tarvi koko ajan pelätä, että se hukkuu sinne.

Siinä muutamia esimerkkejä, paljon olis varmaan vielä lisättävää. Tyttö on ihan hirveen innostunu palapeleistä. Meillä on 2 palapeliä, sellasia 12 palan juttuja. Ne se tekee hetkessä ite. Osaahan se varmaan ne jo ulkoa, mutta kuitenkin! Sanoja tulee edelleen koko ajan lisää, ja nykyään saa olla aika tarkkana mitä suustaan päästään. Kirosanoja tai mitään sinne viittaavaa ei kannata laukoa. Mun autossa on ajoittain semmonen vika, että se ei lähde käyntiin ihan ekalla, eikä tokallakaan kerralla. Monesti sen jälkeen tokasen, että "voi elämän kevät". Tyttöhän toistelee sitä sitte nykyään koko ajan, "voi elä keät". Ja kaikenlaisia muita sanontoja, mitä näköjään tulee usein toisteltua. Pikku apina :)

Kun on paljon hyvää, niin jotain "huonoakin". Kaikkeen lähtemiseen ja menemiseen saa varata aikaa paljon enemmän kun ennen. Tyttöhän haluaa tietenkin kävellä ite joka paikkaan. Ja matkalla pitää jäädä tutkimaan aivan kaikkea mahdollista. Musta tuntuu, että matka kotoa autolle kestää aamulla varmaan 5min. Ja aamulla se 5min on pitkä aika. Ootan vaan sitä aikaa kun tyttö haluaa alkaa ite pukemaan jne..

Tarhassa oli jaettu alle 3-vuotiaiden ryhmä isoihin ja pieniin, osittain iän ja taitojen mukaan. Meidän tyttö oli päässy fiksuna siihen isojen ryhmään, jee!! Ei kai siinä mitään erikoista oo, mutta saahan äiti olla siitä ylpeä! Pienten ryhmään on tullu syksyn aikana monta pientä, sellasta vuoden ikästä. Siellä on aika härdelli välillä, mutta ei oo ihme.

Nyt kun elämä alkaa olemaan osittain jo vähän helpompaa, niin tulee mietittyä sitä vauvakuumeen laatua. Se kun vaihtelee päivien  mukaan. Välillä ihan kaaauheeee vauvakuume, ja välillä tuntuu, että yksi riittää. Nyt kun pääsee helpommalla, niin haluanko alottaa kaiken taas alusta. Vaikka äkkiähän se vauva-aika menee, se on huomattu. Alustavasti oon miettiny niin, että kun joulukuussa otan ehkäisyrenkaan pois, niin uusia en hae.. Mutta saapa nähdä.. Oishan se aika kiva, jos luoja sois meille vielä yhden..