Ette usko, miten kivalta tuntuu kun joku tuijottaa mahaa hetken aikaa ja kysyy " eikä, oot sä raskaana!" Ja tämä on tosielämästä. Jep, multa on kysytty tämä kysymys kaksi kertaa n. viikon sisään. Se oli pari viikkoa sitten. Olin töissä, seisoin ja luin jotain paperia. Ryhti oli ehkä vähän huono. Yks työkaveri tuijotti hetken mun mahaa, ja tokas ton lauseen. Ei, en ole raskaana, vastasin. Molemmat oli ihan yhtä nolona sen jälkeen. Meni vajaa viikko, ja toinen työkaveri kysy taas saman tuijotettuaan hetken aikaa mun mahaa. Ei, en ole raskaana. Mieheltä tietysti yritin kysyä, oonko lihonnu. En kuulemma oo. Mun paino on pysyny samana, housut ei kiristä, joten missä vika! Onko mun ryhti oikeesti valunu niin huonoksi, että maha pyrkii eteen. Täytyy ehkä tsempata! Onhan tässä ehkä tullu herkuteltua, eli voi olla vähän turvotustakin, mutta miks mä en ite huomaa sitä. Oon yleensä niin kauheen kriittinen ja huomaan pienimmätkin pöhötykset heti. Olis tehny mieli alkaa laihikselle, mutta enpä viitti. Kunhan tokenin järkytyksestä..

Meillä oli eilen tytön 2v. synttärikemut osa 1. Paikalla oli lähinnä mun perhe perheineen ja miehen veli perheineen. Miehen vanhemmat ja isovanhemmat, plus pari tuttavaperhettä tulee juhliin osa 2., kunhan saadaan päivä sovittua. Tyttö sai niin kivoja lahjoja! Duplo legoja, muovailuvahaa + muotteja, paidan, hanskat, nukensänky +petivaatteet, palapeli, kirja, salkku ja PYÖRÄ! Me ei olla ite ostettu vielä mitään lahjaa. Ostetaan tässä kunhan keretään ja annetaan se oikeana päivänä. Oikeana synttäripäivänä ajateltiin myös mennä Hoplopiin leikkimään.

Synttäreillä oli vieraana mun veljen pieni poikavauva 2,5kk. Josta tulee meidän kummipoika <3. Mies näki sen eilen eka kertaa. Jotain hiukkasia siitä vauvasta varmaan tarttu mieheen, koska me päätettiin illalla, että vauva saa tulla meidän taloon jos on tullakseen. . Nuvaringia en oo käyttäny enää pariin kuukauteen. Mulla alko oleen menkat niin kipeet ja runsaat. Ja näiden lisäks maha oli ekana päivänä ihan sekasin ja kipee, sekä voin pahoin. Nyt menkat on taas normalisoitunu, kun en oo käyttänyt mitään hormonaalista ehkäisyä. Mä oon nyt jotenkin ihan innoissaan koko vauva-asiasta! Haluan heti tulla raskaaks! Jos sattuis niin ihanasti, että tulisin raskaaks, niin laskettu aika olis kai elokuun lopussa. Mä oon kaasona ens elokuussa, häät on puolessa välissä kuuta. Ja nää häät on siellä mun kotopuolessa, eli matkaa on sellaset 500km. Oisko riskaapelia hommaa lähtee vaan heti kokeilemaan onneaan... Kyllähän mä sinne häihin meen, vaikka oliskin viimisillään. Mutta entäs jos oon jotenkin rampa, enkä pysty matkustaan sitä matkaa. Tai vauva päättääkin syntyä just sopivasti ennen häitä, että en pääse paikalle? Miks mun pitää miettiä ja suunnitella kaikki aina niin etukäteen valmiiks? Voihan olla, että me yritetään sitä lasta vielä ens vuoden elokuussa! Joskus vois vaan relata, ja antaa elämän kuljettaa mukanaan.