Tässäkin perheessä tarvittais jonkin näköstä unikoulua. Mitä oon lukenu ja muilta kuullu, niin tällä hetkellä se nukahtamisvaikeus on jotenkin 2 vuotiaiden kansantauti. Meillä nukahtamisessa tapahtui käänne huonompaan suuntaan viime kesänä. Jostain tuntemattomasta syystä. Kesä ja tää syksy on ollu enemmän ja vähemmän taistelua. Tietysti väliin mahtuu niitä hyviäkin jaksoja, jollon tyttö nukahtaa hienosti ja hetkessä. En jaksais yhtään istua siinä vieressä tai ravata olohuoneen ja makkarin väliä. Tyttö saa huutaa hetken aikaa, ja käydään välillä rauhottelemassa. Ei siinä oikein pysty ite keskittymään mihinkään (tärkeään, esim. Huippumalli, Täydelliset naiset, Klikkaa mua :) ), kun toinen huutaa. Nukahtamiseen saattaa mennä tuntikin. Ei se onneks koko aikaa itke, vaan touhottaa siellä omiaan, eikä malta rauhottua. Perjantai iltana se oli esim. riisunu kaikki vaatteet pois, myös housuvaipan. Siellä se huuteli äitiä iloisena, alasti. Repesin ihan totaalisesti nauramaan! Tässä vaiheessa kiitän, että meillä on vielä pinnasänky. Ei se ainakaan pääse sieltä pois. Täytyy ajatella positiivisesti. Nää on näitä vaiheita, joita tulee ja menee. Ja onneks olemassa on isi, joka voi välillä yrittää rauhotella.

Meillä on aivan ihana viikonloppu. Miehellä on loma, ja raksaltakin se maltto pysyä pois lauantain ja sunnuntain. Tyttö on nukkunu välillä yöt levottomasti ja ollaan muutaman kerran kannettu se yöllä meidän väliin nukkumaan, niin ei tarvi ravata sen huoneessa. Perjantai-lauantai välisen yön se nukku meidän välissä loppuyön. Perjantai iltana mentiin miehen kans aikasin nukkuun, jo ennen kymmentä. Heräsin aamulla kahdeksan jälkeen ja muut vielä nukku! Hiivin hiljaa suihkuun, ja puol 9 mies ja tyttö jakso nousta ylös. Ihanaa! Oli pitkästä aikaa oikeesti levännyt olo, tulihan siinä unta 10,5h. Aamupäiväksi lähettin kiertään kauppoja, ja ostettiin uuni, liesitaso ja liesituuletin. Sain ne, mistä olin haaveillukin! Illalla meille tuli kaveripariskunta lapsineen kylään. Lapset leikki ja me saatiin höpistä aikuisten juttuja. Miehen kans painuttiin taas yhdentoista aikaa pehkuihin, ja herättiin, kun tyttö huuteli omasta huoneestaan "moi". Kello oli taas yli kahdeksan. Näillä unilla lupaan jaksaa pitkään.. ainakin ens viikonloppuun. :)

Tyttö oli tehny ihanan hiiren päiväkodissa isänpäivälahjaks. Se oli tehty kivestä ja siihen päälle oli liimattu karvaa, silmät ja häntä. Se oli niin hellyttävän näköinen. Miehelle olin ostanu pienen lahjan. Tehtiin päivällä hyvää ruokaa, ja illalla lähdettiin miehen isän ja pappan luo kakkukahville. Illalla taas taisteltiin tyttö höyhensaarille..

En muuten sitte saanu sitä unelmien työapaikkaa. Ne ilmotteli valinnasta sähköpostilla perjantaina.. Olin pettyny .

Lauantaina juhlitaan tytön synttärikemuja osa 1. Tämä viikko meneekin siivoamisen ja leipomisen merkeissä. Tarjottavat on suunniteltu ja huomenna mennään kauppaan. Punaista sokerimassaa pitäis jostain saada. Jos sitä ei saa täältä mistään kaupasta, niin tulee hätä. Värjäämällä kyllä saa, mutta pelkään, että en saa valkosesta tarpeeks hyvän punaista. Let me see..