Tänään lähdemme pitkään odotetulle matkalle. Tulin käymään töissä, että saan kaikki jutut ja systeemit kuntoon ennen lomaa. Voi sitte loman jälkeen palata hyvillä mielin töihin, kun kaikki on valmiiks laitettu. Kohta kyllä aattelin hipsiä kotiin. Käyn hakemassa mulle ja miehelle pizzat, niin niillä pitäis pärjätä iltaan asti. Tai ainakin melkein.. Tänään alko Stockan Hullut Päivät, mutta taidan jättää väliin. Tänään siellä olis ollu yhet kivat farkut, mutta enpä taida jaksaa menä sinne tungokseen. Ja ehkä tuolta reissustakin voi löytyä jotku kivat housut. Ja ehkä jotain muutakin shoppailtavaa! Matkalaukku on nyt jo aika täys, että saapa nähdä miten ostokset mahtuu mukaan. Onneks miehen laukussa on paljon tilaa, niin sinne voi ahtaa sitte vähän tavaraa. Niin me ollaan ennenkin tehty.

Eilen kerrottiin raskausuutinen myös miehen vanhemmille. Ne oli tietty tosi ilosia ja liikuttuneita. Kerrottiin se siinä olin oltiin just lopettelemassa kahvittelua. Mua meinas alkaa ihan jännittämään! Ja mies sai tietenkin asian paljastaa. Nyt sitte raskaudesta tietää kaikki läheisimmät. Raskauspahoinvointia ei oo kyllä kauheesti ollu. Jos ruokailun välit kestää pitkään niin sitte meinaa tulla huono olo. Ja kun on kauhee nälkä, niin sitä tulee syötyä enemmän kun ois tarve, ja sitte siitä tulee huono olo. Se kauhee väsymyskin meni ohi, tai siis sitä oli enemmän sillon pari viikkoo sitte. Sillon ihan alussa. Kyllä mä edelleen vetelen tyytyväisenä 10h yöunia, mutta päikkäreitä ei oo tarvinu ottaa. Ehtiihän se väsymyskausikin vielä tulla. Rinnat on kokoajan sillai vähän arat, ja on ne tainnu kasvaakin hiukan. Mies niitä on ihmetelly, että kuinka isot niistä mahtaakaan tulla ;) Ja nännit on ehkä kans hiukan suurentunu, ja ne näyttää erilaiselta ku ennen. Mutta ei oo vielä tummunu, niinkö jollain tekee, ainakaan vielä. Pissa on aina ihan sellasta keltasta ja konsentroituneen näköstä, vaikka usein käynkin vessassa. Täytyy kyllä ottaa koneeseen vesipullo mukaan, ettei kuivu. Kahvi ei tosiaan maistu, eikä oikeen mikään makee. Kaikki raikas on ihanaa, ja tosiaan ne kirpeät salmiakkikarkit. Niitä vaan ei kauheesti sais syödä. Iltapäivällä ei kaikki ruuat tunnu enää niin kamalilta ku aamupäivällä. Ehkä johtuu siitä, kun aamuisin on sellasta pientä etovaa oloa. Maanantai aamuna mulla oli sitä yökkäilyä, mutta ei oo enää. Ja välillä se huoli nostaa taas päätään, mutta ei auta ku uskoa ja toivoa parhaaseen mahdolliseen! Vauva on turvallisesti masussa, ja saadaan nauttia hänestä sitten marraskussa. Ihanaa!

Mutta ihania kevätpäiviä kaikille! Minä poistun hetkeksi ruudun ääreltä :)

Me 7+3 tai 7+1