Täällä sitä ollaan, uudessa kodissa! Muutettiin perjantaina. Töitten jälkeen menin vuokrakämpälle pakkailemaan viimeisiä juttuja. Mies oli kuskannu tavaroita apujoukoin koko aamupäivän ajan. Nyt ollaan 2 yötä täällä nukuttu, ja onhan tää vaan niin ihanaa! Pahvilaatikoita ja tavaroita on vielä hujan hajan, mutta aika hyvällä mallilla ollaan. Vaikka ollaankin oltu täällä vasta 2 päivää, niin kyllä lapsen kanssa omakotitalossa on vaan niin paljon helpompaa. Puet vaatteet päälle, avaat ulko-oven ja lapsi on jo pihalla. Sen jälkeen voit pukea rauhassa omat vaatteet päälle ja hakea rauhassa esim. roskapussin, ilman että se joku kävelee hiekkaisilla kengillä perässä ja ehdottaa kaikenmaailman karvakavereita mukaan ulkoilemaan. Ja jotenkin tää eläminen tuntuu paljon rennommalta. Kuin olisi kotona . Kesällä tää kaikki tuntuu varmaan vielä kivemmalta. Ei tarvi erikseen lähteä mihinkään ulos. Koska piha tulee meidän luo!

No onhan tässä paljon hommaakin. Pesin tänään muutaman ikkunan, kun tyttö oli päikkäreillä. Laitoin tavaroita paikoilleen ja tein vähän ruokaa. Ilma oli tänään ihan loistava. Tehtiin pieni ulkoilulenkki läheiseen Cittariin. Matkaa oli 3km suunta. Ostettiin jätskit ja se syötiin ne kaupan pihalla. Ja sitte käppäiltiin takas. Kerrostaloasumisesta vielä, niin onhan siinä paljon hyvääkin! Esim. pihalla on yleensä paljon muita lapsia ja hyvät leikki mahdollisuudet. Tässä meidän pihalla ei ole mitään, paitsi kivet ja rakennussälä. Muita lapsia ei pahemmin näy, vielä. Naapuriin on kuulemma tulossa, kunhan talo valmistuu.

Tytön puolesta sopeutuminen on menny hyvin. Ollaanhan täällä melkein vuoden päivät käytykin. Pari kertaa se on kysyny ja maininnu jotain "meidän kodista, siitä keltasesta kodista". Vuokratalo oli keltainen. Ja eilen kun syötiin, niin se tuumas, että "meillä on kotonakin joskus perunamuusia" .