Eilen oli neuvolakäynti, kaikki jälleen ihan hyvin. Painoa oli edelliskerrasta tullut +917g/vko, kröhöm. Yhteensä painoa on raskauden alusta tullut n. 9kg. Verenpaine oli hyvä 118/67, ja pissassa taas proteiinit +. Sydänäänet entistä tasoa, syke 140. Vauva oleskeli pää alaspäin. Sain passituksen sokerirasitukseen painonnousun takia. Tehtiin tälläinen yhteinen päätös painonnousun vuoksi. Minä tietenkin esitin huoleni, kun painoa vaan tulee ja tulee. Nyt voin sanoa, että mässäilystä se ei johdu, eikä turvotuksiakaan ole yhtään. Syömisiä oon tarkkaillu, ja nyt taas täytyy niitä vähäisiäkin sokereita, makeita ja rasvoja vähentää. Minä en usko ollenkaan, että sokerit olis pielessä. Eilenkin tein taas töissä mittaukset, ja kaikki arvot oli oikein hyvät. Ei lähelläkään raja-arvoja. Poissuljetaan se raskausdiabetes nyt kuitenkin. Varasin labraan ajan ensi viikon perjantaille. Sf- mitta oli huimat 30cm. Sekin mitta alkaa pikkuhiljaa tasottumaan yläkäyrälle sieltä huipulta. Seuraava neuvolakäynti on jo kahden viikon kuluttua, käynnit alkaa tihenemään loppuraskautta kohden!

Töissä istuminen ei oo mitään herkkua, mutta menee. Katsotaan päivä kerrallaan, kuinka jaksan. Luulen, että vatsa on nyt korkeimmillaan näinä viikkoina, mutta varmasti laskee alemmaksi muutaman viikon päästä. Se taas helpottaa tätä närästystä ja tukalaa oloa.

Täytyy muuten taas kehua mun omaa pikku Prinsessaa. Mies paisto yks ilta croisantteja 4 kpl. Tyttö totes yhtäkkiä, että "jos isi ottaa kaksi ja äiti kaksi, niin mulle ei jää yhtään". Matematiikkaa! Kysyin siltä sitten, että "mites jos isi ottaa yhden ja äiti ottaa kaksi, niin montako sulle jää", vastaus; yksi. Fiksua Tyttö! Eikä todellakaan olla opetettu mitään laskujuttuja. Tyttö on myös hirveen kiinnostunu kirjaimista. Meidän kolmen nimet se osaa kirjottaa, ja on lisäksi kauheen kiinnostunut kirjottelemaan muiden läheisten nimiä. Jotku kirjaimet menee vähän väärin päin, mutta nimestä kuitenkin saa selvää.

Huomenna alkaakin miehen työt loman jälkeen, ja Tyttökin aloittaa hoidon. Hoito on heinäkuun ajan varahoitopaikassa. Vähän se harmittaa. Käytiin siellä viime viikolla tutustumassa, ja Tyttö oli kauheen reipas. Luulen kyllä, että hoitoon jäädään aina itkun kanssa. Onneksi siellä on muutama tuttu hoitaja ja lapsi omasta päiväkodista.